Vika viikko

Rauhaisa ja mukava joulu takana!
Riisipuuroa, kalaa, peruna- ja bataattilaatikkoa (anopin tekemiä, nam) ja tietysti suklaata ja pipareita mässytetty ihan riittävästi. Lapset iloisia lahjoistaan (tai ainakin esikoinen, kuopus ei ihan ymmärrä juttua vielä, vaikka leluistaan pitääkin).
Esikoinen sai pukilta kyllä ihan yllätyslahjan - kameran! Ja onkin sitten kuvannut ahkerasti ja kaikkea! Kuvat ovat olleet minusta hyviä ja niissä on ollut kivasti erilainen perspektiivi ja tunnelma kuin aikuisten ottamissa. Aikuisetkaan eivät jäykistele yhtään, kun 5-vuotias kuvaa, joten ilmeet ja asennot ovat rentoja ja aitoja.


Enää viikko kotielämää ja sitten alkaa meikäläisen työvaihe. Katsotaan, miten saamme arjen pyörimään miehen kanssa, kun osat vaihtuvat. Odotan mielenkiinnolla :)

Kuvat ottanut: Esikoinen

Joulua

Meidän tontut jokapäiväisessä majanrakennuspuuhassa.

Hauskaa joulua kaikille!

Suhteellista

Kun oikein suututtaa ja ahdistaa kodin sotkut eikä oikein aika tai voimat riitä aloittamaan putsausta, olen keksinyt hyvän "selviytymiskeinon"ajatustasolla:
kun olen kuollut, haluanko että lähimmäiseni sanovat minun olleen erittäin siisti ihminen, vaikkakin vähän kireä ja äkäinen VAI haluanko, että he sanovat, että minulla oli aikaa olla lasteni kanssa ja olin hyväntuulinen ja muita ajatteleva.
Pyrin jälkimmäiseen :) (toivoen, että en kuitenkaan heitä veiviäni piiitkäään aikaan)

Joulustressiä tai -kiirettä en tänä vuonna vielä ole saanut aikaan, vaikka vielähän tässä ehtii...
Lahjat on tosin pääosin hankittu (lähinnä lapsille), kortit lähetetty, yksi paketti odottaa postitusta huomenissa samoin päiväkodin "tätien" kuohuviinien vienti. Siinäpä ne. Jouluruoista tärkein on meillä kala, joten sen aika on vasta ensi viikolla.
Olenko jotain unohtanut vai miten tää tuntuu näin helpolta?

Lyhyesti

Viritelty jouluvaloja sisälle torjumaan pimeyttä ja antamaan tunnelmaa.
Vietetty esikoisen päiväkodin joulujuhlaa, jossa lapset esittivät hienoja juttuja.
Tehty joululahjoja ja -kortteja ilman paniikkia ja pakkoa.
Ihmetelty lasten jokailtaista riehumisen tarvetta (johon aina sisältyvät myös pomppuponi, päällä istuttava paloauto ja jonkinasteiset muksahdukset ja kopsut).

Joulukuuta

Pimeää ja vesisadetta ulkona, mutta sisällä kynttilät palavat ja piparit maistuvat! Esikoisella ollut parempi päivä, varsinkin kun aamulla sai avata lego-kalenterin ekan luukun ja sieltä tuli itse merirosvokapteeni Punaparta. Kuopus sai tontun yllätyspussista pienen koiran, jota hän sitten piilotteli minun puseroni sisään (?)




Yritin myös ottaa pojista jonkinlaista jouluisaa kuvaa kummeille yms. lähetetettäväksi, mutta ensinnäkin valon vähyyden takia kuvista tulee tylsiä ja toiseksi herrojen paikoillaan pysyminen on aika haasteellista. Siispä luovutin... tällä erää (valoisaa hetkeä tai langon hyvää kameraa odotellessa). Tässä paras otos kaikista surkeista:

Raivotaan

Ottaapa välillä koville tämä äitiys! Ainakin silloin, kun pitää asettaa rajoja ja opettaa, miten käyttäydytään oikein. Ja sitten antaa niitä rangaistuksia... :(
Meidän esikoinen on ollut aina vahvatahtoinen "luupää" ja tulisielu, joka räiskähtelee ja saa hirveitä raivonpuuskia. Ja valitettavasti välillä myös herkeää aggressiiviseksikin. Tätä on yritetty kitkeä palkitsemalla hyvää käytöstä ja rankaisemalla porrasjäähyillä tai lelujen menetyksillä, ja parempaan on menty koko ajan.
Tänään pitkästä aikaa kauppareissulla hihat paloivat sekä minulta että esikolta, joka ratkaisi asian potkaisemalla minua sääreen. Puhuttelua, rangaistusta (mm. hoploppiin menon peruutus, tv:n katselukielto tälle päivälle), anteeksipyyntöjä ja surullisia ilmeitä... Tänään ei ole oikein pätevä olo äitinä.
Voisiko se Jo-Jo -supernanny tulla meille joka viikko tai edes kerran kuussa...

Sosiaalisena

Aamu alkoi ankeasti, kun soitin jo aikaa sitten laskuttamieni rahojeni perään - ja sain kuulla tyypillistä byrokraatin tylsistynyttä selontekoa ja ilmoituksen, että rahat tulevat sinä ja sinä päivänä. ARRGGHH! Sanoin naiselle, että mitä hän pitäisi siitä, että häneltä jäisi kuukauden palkka tulematta ja kaikki vain sanoisivat, että kyllä se raha on tulossa. Ja taas vastauksena sitä pykäläpulputusta.

Raahauduin sitten lasten kanssa läheiseen leikkipuistoon, jossa yleensä ei ole ketään. Ja kyllähän se raitis ilma lepuuttaa hermojakin ;)
Ja kas kummaa puistoon ilmaantuikin toinenkin äiti lapsineen, ja tämä äiti oli epä-suomalaiseen tapaan reippaan sosiaalinen ja teki heti tuttavuutta minun ja lasten kanssa. Ja tätä en meinannut enää uskoa todeksi, sillä puistoon tuli vielä kolmas äiti pesueensa kera ja ensimmäinen puhelias äiti tutustutti meidät kaikki toisiimme!
Joten aamupäivä piristyi kertaheitolla ja jutustelu muiden aikuisten kanssa tuli todella tarpeeseen!
Puisto kutsunee meitä toistekin!

Helpottaako

Esikoisen tauti kesti kolme päivää, eilen alkoi olla jo entisensä. Oliko se nyt sikaa vai ei, sitäpä emme tiedä. Kaikkia siihen kuuluvia oireita oli, mutta aika lievinä.
Kuopus rokotettiin eilen, kun alkuviikosta ei päästy terveysasemalle. Päästiin heti sisään, jonottamatta. Kuopus kesti rokotuksen kuten "mies" ja vielä ainakaan mitään sivuoireita ei ole ilmaantunut.
Tää on nyt vähän väsynyt, kun olen nukkunut yöt kuulostellen ja vahtien, ja omia töitäkin on pitänyt tehdä ja soitella omien asiakaslaskutusten perään, kun eivät maksa ajallaan (-vihaista murinaa).
Mutta nyt menen nauttimaan hiljaisen kahvi- ja piparitauon, kun kuopus nukkuu päiväunia (kyllä! piparikausi on avattu).

Maanantaimurheita

Esikoiselta irtosi lauantaina ensimmäinen maitohammas. Tänään hän on sairaana - luultavasti sikainfluenssassa. Oksentaa, päätä ja jäseniä särkee ja kuumetta. On kovin kipeänoloinen.
Nyt mietin, onko enää mitään hyötyä rokotuttaa kuopusta, kun rokotuksen antama suoja on vasta kahden viikon kuluttua. Siis meidän kaupungissamme rokotetaan vasta pieniä lapsia, kun rokote loppui aiemmin kesken. -huokaisu- Toivottavasti tämä menisi pian ohi, eikä tulisi pahana kuopukselle.

Virkkasin korin ja kukan, jotka on sitten huovutettu pesukoneessa.


Tein pipon, joka näyttää päässäni paremmalta kuin tuossa.

Neuvolaa

Eilen kuopus oli 1,5 -vuotis neuvolassa ja lääkärintarkastuksessa. Eipä siellä ihmeitä tullut esille, poika kehittyy ja kasvaa hyvin (on hieman keskivertoa isompi). Sai samalla MPR- ja kausi-influenssarokotteet. Sitä pandemiarokotetta vielä harkitsemme, vaikka taidan kallistua sen ottamisen kannalle, jotta tauti ei täydellä voimalla iskisi pieneen.
Esikoisella oli pari vuotta sitten A-virusinfluenssa, joka veti hänet aivan veteläksi ja hän lopetti syömisen ja juomisen. No sairaalaanhan siitä jouduttiin, mutta onneksi kunnon nesteytyksellä poika virkosi nopeasti, mutta säikäytti kyllä meidät vanhemmat, varsinkin , kun aluksi epäilivät aivokalvontulehdustakin. Ja täytyy sanoa, että sairaalan lastenosastolla eristyshuoneessa 4-vuotiaan kanssa, itse 7. kuukaudella raskaana olevana olo ei ollut herkkua...
Mutta toivotaan, ettei taudit pahasti nyt jylläisi :)
Terveydentäyteistä viikkoa kaikille!

Pyhäinpäivää ja suunnitelmia

Teimme Miehen kanssa päätöksen, että hän jää ensi vuoden alusta hoitovapaalle ja minä lähden töihin parin vuoden tauon jälkeen. Mies itse toivoi voivansa olla poikien kanssa nyt, kun siihen vielä on mahdollisuus. Olimme muutenkin ajatelleet hakea kuopukselle päivähoitopaikkaa ensi elokuusta lähtien, joten siihen asti Mies on nyt sitten päivät hoitovastuussa. Kesälomaa minulla ei juurikaan ole, kun en sitä ole hoitovapaalla "tienannut".
Minulla on ollut kaikenlaisia tunteita töihin paluusta, aluksi olin hieman vastaan koko asiaa ja sitten iski kauhea eroahdistus - joudun "jättämään" lapset! Sitten aloin kuitenkin pitää ajatuksesta, saisin olla välillä vähän muutakin kuin äiti ja tehdä työtä aikuisten parissa. Uskon, että Mies huolehtii lapsista hyvin - se ei ole ongelma. Kotitöiden toteutus saattaa hoitua hieman eri tavalla kuin minulta, mutta enköhän siihenkin sopeudu (tai sitten kiukuttelen... erittäin aikuismaisesti).



Tässä kuvia meidän pyhäinpäivän vietosta; patikoimme metsässä. Esikoiselle piti hankkia kummituspuku, mutta hän käytti sitä ennen Halloweenia niin paljon, ettei se enää kiinnostanut sitten varsinaisena päivänä. Kurpitsalyhtyjä sytyttelimme kuitenkin.
Kuopus kävelee tosi hyvin metsässä ja jaksaa yllättävän pitkiäkin matkoja. Kadulla vain jää aina tuijottamaan autoja ja mopoja, joten matka ei taitu kovin nopeasti. Ensi viikolla onkin 1,5-vuotislääkäri, joten saamme uudet mitat ja "arvioinnit"

Riittävää

Viime aikoina raha on ollut vähissä, joten on ollut pakko priorisoida ostoksia eli ostaa lähinnä vain ruokaa lähikaupasta. Onneksi lapset eivät ole juurikaan tarvinneet uusia vaatteita, vanhat vielä riittäneet ja esikoiselle olin jo viime talven alennusmyynnistä ostanut hyvät syys-/talvikengät riittävällä kasvuvaralla :)
En siis aio esitellä lastemme talvivaatteita, koska kuopuksella ne ovat esikoisen vanhoja ja esikoisella sitä viimetalven jo vähän kulunutta kamaa.

Perjantaina piipahdin kaupunkimme ostoskeskuksessa ja "ostospaasto" oli näköjään tehnyt sen, että kaikki tavarat ällöttivät ("mitä tuollakin oikeasti tekee?", "en tarvitse!") Hyvä näin, eiköhän tää taas muutu, kun palkkaa alkaa tulla...

Luen muuten juuri Paulo Coelhon kirjaa Voittaja on yksin, jossa ruoditaan niiden julkisuutta ja mainetta haluavien ja sitä jo omaavien elämää, ja miten mikään ei kuitenkaan kenellekään riitä. Kaikki haluavat lisää.
Ja siitä tuli mieleen Elviiran Mikään ei riitä -biisi

Ennen lunta

Viikonloppuna oli aurinkoista, joten ulkoilimme metsässä ja leikkipaikalla. Kuopus paineli metsässä kovaa vauhtia, eikä olisi halunnut pois ollenkaan.

Tämä on harvinainen kuva hymyilevästä kuopuksesta keinussa, koska yleensä hän ei pidä keinumisesta ja haluaa heti pois. Kummitäti T:lta saatu lämmin kypärämyssy on ollut kovassa käytössä; pitäisi vain keksiä jotain nättiä tuon mainostekstin peitoksi. Ehdotuksia?


Välillä veljekset halailevat ja pussailevat toisiaan kovasti - onneksi niinkin, kyllä ne sitten jaksavat kinastella ja tapellakin.

Sisällä myrskypäivänä

Esikoinen on kotona, koska on hieman flunssainen. Halusi tosin siivota ja pyyhkiä pölyjä, joten en oikein tiedä tuosta sairaudesta... Istui myös vessassa lukkojen takana ja kiroili kovaäänisesti kuiskaten kaikki suosituimmat kirosanat.
Kuopus taas harjoittelee "kiltimpiä" sanoja - tunkee pienen sormensa minun (!) sieraimeeni ja sanoo: NE-NÄ.

Töitä on taas tullut lisää (onneksi), mutta olen myös huomannut, että pitemmän päälle minusta ei ole yksityisyrittäjäksi. Työyhteisön puute on suurin miinus, mutta myös se, että töitä joutuu tekemään myös "vapaa-ajalla". Suunnittelu ja kaikki paperi- ja puhelintyöt tulevat varsinaisen työn lisäksi. Joten terveisiä vain työkaverit, vuoden päästä ihan varmasti nähdään, jos ei jotain erityisen hyvää ilmaannu tilalle ;)

Loppuun käsitöitä: purosta tehdyt rannekkeet. Tekeillä huopasesta kori, kuvia laitan kunhan valmistuu.

Yksinoloa

Omituista olla yksin kotona.
Pojat ovat isänsä kanssa Mammulassa. Olen ollut vähän töissä ja piipahdin kirjastossa ja kirpparilla ja nyt tyhjässä talossa... jos kissoja ei lasketa.
Tuntuu siltä, että pitäisi tehdä nyt ne kaikki hommat, joita ei voi tehdä poikien läsnäollessa. No, eivät ne ole todellakaan mitään K18 - kamaa, vaan lähinnä sellaisia etsintöjä eri kaapeista, joita ei voi avata, kun lapset ovat heti sorkkimassa kaikkea ja haluavat ottaa käyttöönsä kaikki MINUN tavarani (kuten kynttilät, paperit, askartelutarvikkeet jne.). Ommellakin haluaisin, yksi paita kuopukselle on kesken... Siivota en kyllä aio! Ehkä juon kahvia ja vain olen.
Leppoisaa syyspäivää! ;)

Sunnuntaiajelua ja syksynkukkia

Viime sunnuntaina olimme ikkunaostoksilla Metsänkylän navetassa Hämeenlinnan ja Aulangon kupeessa. Siis oikeasti ikkunaa ostamassa eikä vain katselemassa. Löysimme kivan 6-ruutuisen, vanhan ikkunan, joka pääsee tulevan pihavarastomme kaunistukseksi.

Lapset saivat katsella ja ruokkia pihalla laamoja...

...ja ihmetellä sisällä navetassa vanhoja tavaroita.

Lopuksi on pakko laittaa todiste, että kyllä minulla jonkinlainen viherpeukalo on, vaikka hyvin heiveröisesti vihertävä onkin. Unikot ovat kukkineet koko syksyn!

Syyskiireitä

Hinnoiteltu ja pakattu kirpputorille tavaraa, askarreltu erilaisia helmikoruja (ei ihan paras idea, kun 1-vuotias haluaa osallistua), kerätty helmiä lattialta, piilotettu helmet toistaiseksi, tuhistu ja yskitty syksyflunssaa, käyty muskarissa, sovittu työjuttuja, kaverikyläilyjä, synttärikäyntejä, käyty pacessa ja pilateksessa ja tehty viikkoaikatauluja, jotta ehtisi tehdä KAIKEN.

Aikuiselämää

Sain osallistua kaksipäiväiseen työhön liittyvään koulutukseen ja kuunnella välillä hyvinkin tieteellistäkin puhetta ja tavata aikuisia, jotka puhuivat enimmäkseen vain työstä ja siihen liittyvistä jutuista. Oli todella mukavaa vain olla ja kuunnella rauhassa, syödä lounaalla ilman keskeytyksiä ja ajatella vain itseään.
Fyysisesti olin aivan poikki päivien jälkeen, mutta muuten tuntui, että sain bensaa ajatuksille!
Ja kotona lapset ja kotityötkin tuntuivat vaihteeksi hauskoilta jopa juhlallisilta = )!

No, tätä on jatkossa tulossa lisää, koska aloittelen hieman töitä näin hoitovapaan ohessa. Pari tuntia kerrallaan, mutta onhan se alku sekin.

p.s. kuva ei liity juttuun mitenkään, mutta esikoisen mielestä se oli "paras kuva", joten valittiin se, ja kai se voi kuvastaa eteenpäin menoa elämässä...

Viimeistä

... kertaa tänä vuonna veneilemässä Tammisaaren suunnassa. Sunnuntai oli aurinkoinen, tuulinen ja rankkakin päivä, koska samalla kertaa nostimme veneen ylös ja kuljetimme sen kotiin. Kuopus sai veneessä aikamoisen tällin ja silmäkulma on nyt mustana (tai oikeastaan sini-violettina). Muutoin kaikki pysyi ehjänä.



Käväisimme myös Pohjankurussa, jossa oli kaunis, vanha rautatieasema nähtävästi nyt asuinkäytössä (lautasantenni katolla). Tuli jotenkin haikea olo, kun alkoi miettimään, miten paljon Suomessa näitä käytöstä poistettuja asemia onkaan ja kuinka nykyisin ollaan niin kovin tehokkaita (kauneuden kustannuksella?).

Kulttuuria

Tässä viimeisimmän lukuinnostukseni kohteet. Erityisesti Sari Vuoriston kirjat miellyttivät! Niissä oli jotain liikuttavaa, koskettavaa, koska tunteet ja ajatukset tuntuivat lukiessa niin tosilta. Lehtolaisen kirja oli taas nopeasti luettava, mutta eipä oikein kummemmin sytyttänyt. Ehkä olen vain kyllästynyt Maria Kallion vaiheisiin.

Tässä taas meidän kotitaiteilijat, joista toinen tekee kieli keskellä suuta Hot Wheels-värityskuvia ja toinen keskittyy lajittelemaan ja vähän maistelemaankin kyniä.

Vielä aurinkoa

Ruma ja ilkeä

Sellainen olo on ollut tänään. Silloin kaikki ulos tulevat sanat ovat tahattomastikin loukkaavia, kireitä ja piikikkäitä. Muiden tekemiset ja tekemättä jättämiset ärsyttävät. Ja eniten on tyytymätön itseensä ja olomuotoonsa, ja vaatteetkin ovat kaikki vääriä.
Ja Strömsökin oli uusinta, prxz**##!

Uhkailu, kiristys, lahjonta

Nuo ovat ne perinteiset lastenkasvatusmenetelmät ja niitä on tällä viikolla todella käytetty!

Esikoinen aloitti pitkän kesälomansa jälkeen taas päiväkodissa ja on ollut innostunut ja iloinen nähdessään vanhat kaverit ja saadessaan leikkiä "paljon". Kotona on kuulemma tylsempää...

No, en tiedä, onko päiväkodin "syytä" vai mikä on, mutta esikoisen käytös on ollut kummallista raivari-uhmailu-kinastelu -linjaa. Pitkästä aikaa jouduin istuttamaan portailla jäähyllä ja uhkailemaan mm. uuden repun menetyksellä, jos ei tottele sääntöjä. -HUOH- Ja samalla yritän itse pitää yllä "aikuismaista" tyyneyttä, etten ala huutamaan ja vänkkäämään kuin itse 5-vuotias.
Yleensä jäähyn ja juttelun jälkeen esikoinen tyyntyy ja on liikuttavan pahoillaan ja nyhjää sylissä - on kuitenkin vielä pieni ja herkkä.

Esikoinen Merimaailmassa (kuva kuopuksen kummitäti T.)

Arvonnan tulos ja käsitöitä

Hyvää huomenta! Arvonta olikin helppo suorittaa, sillä osallistujia oli tasan kaksi! Ja tattadaa: voittajia ovat ahkerat kommentoijat Meri ja Piuku!! Palkintona he saavat molemmat "vihreän paketin" (kuva yllä) eli maatuska- ja vihreää kangasta sekä pellavan väristä puuvillakangasta, nappeja ja pari puujuttua (tiedän, että te osaatte näistä jotain tehdä...) Onnea! Lähetän paketit piakkoin!

Sain valmiiksi pari päivää sitten nuo neuvolakortin kannet. Vanha ompelukone vähän ryttyili paksummissa kohdissa, joten sauma vähän vinksahti, mutta en jaksanut purkaa ja aloittaa alusta. Ehkä teen uudet ja yritän parantaa tulosta...

Esikoinen halusi, että teen hänelle "pahiksen" ja piirsi mallinkin. No tällainen siitä tuli - piirrosmalli vierellä. Pahiksen nimi on kuulemma "Hölmö hilavitku"


Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille!

Muistamista ja tekemistä

Toivoisin, että voisin muistaa lasten kaikki vaiheet, eleet ja ilmeet, mutta valitettavasti ne unohtuvat. Olen yrittänyt tarkkailla ja painaa mieleeni kuopuksen vielä osin vauvamaisia eleitä ja toisaalta niitä jo "ison pojan" asentoja, joita selvästi hän on isoveljeltään matkinut. Esikoisen ollessa saman ikäinen olin jo töissä ja mummi hoiti poikaa. En muista siitä ajasta paljoakaan. Nyt yritän olla tässä hetkessä ja katsella lapsiani tarkkaan. Ja kuvata paljon.

Käsityöinto on tämän kesän aikana palannut minulle täysillä. Osittain johtuen siitä, että kuopus nukkuu säännölliset päiväunet ja osittain siitä, että pojat leikkivät edes hetken itsekseen/yhdessä ja sovussa. Ainoana lapsena en ole kokenut sisarussuhteiden autuutta ja kurjuutta, joten en tiedä, mitä olen menettänyt, mutta ihmettelen, miksi jo noin pienten poikien pitää kehittää aina riita tai nahistelu jostakin.

Ja käsitöihin palatakseni... mummoneliöitä on syntynyt jo aika pino. Olen myös ottanut ompelukoneen käyttöön ja yhdet neuvolakortin kannet on tekeillä ja suunnitteilla myös muistikirjakannet. Tekaisin myös pussukan kylmäpakkaukselle, jotta sitä olisi mukavampi käyttää, mutta siitä tuli onneton räpellys =purkuun tai roskiin.
Ompelukoneeni on mummoni vanha ehkä jostain -70 -luvulta ja se tekee suoraa ja siksakkia ja niitäkin hieman vaihtelevalla tasolla, mutta kone toimii. Paitsi kuopus yrittää kovasti säätää koneen aivan uusiin ulottuvuuksiin aina kun silmä välttää...

Kuvia ei nyt tähän postaukseen tule, koska kamera seikkailee jossain Länsi-Uudellamaalla Miehen ja esikoisen kanssa. Tahtoo oman kameran!

Vau!

Laskuri näyttää pyöreää lukua! Kai täällä siis joku käy lukemassa edes joskus (vai te samat tutut monta kertaa päivässä? ;). Kiitos kuitenkin lukijoille!

Olisiko siis arvonnan aika: jos laitat tämän päivän kommenttiosioon viestin la 8.8.09 mennessä, osallistut yllätyksen arvontaan (sisältää joitain tarvikkeita käsitöihin liittyen, ja jos voittaja ei ole "käsityöihminen", voitto voi sisältää kirpeän kurpitsan niistä tarvikkeista jotain itse säpeltämää)!

Keskittymistä

"Se lisääntyy, mihin keskityt" Nappasin tuon lauseeen jonkun blogin kommenttiosastolta. Jotenkin se jäi mietityttämään. Samoin "tylsyyskuoppa" Taidan olla sellaisessa.

Olen keskittynyt viime aikoina laiskotteluun (=lisääntynyt), asioiden silleen jättämiseen (=pyykkivuori kasvanut) ja päämäärättömään haahuiluun (= lisännyt tylsyyttä).

Kesä ja lomat eivät taida sopia minulle pitemmän päälle. No, ensi viikolla Mies menee piiiitkästä aikaa töihin. Ehkä saan itseni järjestykseen sitten. Vitamiinikuuri tai kofeiini-tiputus suoraan suoneen voisivat myös pelastaa minut täältä kuopasta...

Mahantäytettä

Ikuinen ongelma on, mitä laittaa ruoaksi. Kerään ja etsin jatkuvasti reseptejä, jotka olisivat helppoja ja nopeita tehdä ja kelpaisivat kaikille perheenjäsenille. Plussaa on, jos ruoka on lihatonta.

Esikoinen on melko valikoiva, syö kyllä mielellään raakoja kasviksia ja kalaa (sekin mielellään graavattua, ei paistettua). Kuopus on jauhelihan ystävä, onneksi tosin tofukin käy, peruna menee joskus, makaroni aina. Mies syö kaikkea, mutta mieluiten kasvis-kalaruokaa, josta minäkin pidän.

Tasapainoilua kokkailu on ja jotenkin sitä aina loukkaantuu, jos ruoka ei kelpaa perheelle tai jollekin sen jäsenelle. Mutta kärsivällisyys ja sitkeä eri makujen tarjoaminen kai ovat avainsanat lastenkin syömisen "oppimisessa". Aina ei vain jaksaisi...

Kiva keittokirja: Marianne Kiskola: Papu, porkkana ja hillopulla - kasvisruokaa perheelle

Kaupantekoa

Myyn vauvatarvikkeita huutonetissä, ja käytänpä nyt tämänkin väylän mainostamiseen... (jos täällä joku vauvallinen tai raskautettu käväisisi)

Tuosta alla olevasta osoitteesta löytyy rintareppu, mutta samalta sivulta pääsee katsomaan muut myynnissä olevat jutut (hoitoalusta matkoja ja kyläilyjä varten, kanga -reppu, turvakaukalo).

http://huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=110036955

Lisätietoja annan mielelläni! Huutamisiin!

p.s. edellisen postauksen lopetus jäi vähän negatiivissävyiseksi - haluan lisätä, että raskausaikani olivat vaikeita, mutta vauvan saaminen on maailman parasta!

Kirppikseltä

Tällaisia tarttui mukaan Fida-kirppikseltä. Takana oleva ruusukuvioinen pikkuliina oli kyllä aivan outo ostos minulle, koska en ole aiemmin sulattanut mitään kukkakuvioita. Mies sanoi, että ehkä olen tulossa vanhaksi... Elän muutenkin "mummokautta", koska olen alkanut virkata - isoäidin neliöitä.




Vastapainoksi ostin myös toiselta kirppikseltä kuopukselle pöllöhuivin (pöllöt ovat mahtavia!) ja itselleni tunikan, joka on kyllä äitiysmallistoa, mutta sitä voi pitää ei-raskautetutkin. Paikalla oleva myyjä alkoi tosin heti kaupitella ihastuttavia vauvanvaatteitakin, mutta ei - tämä nainen ei tarvitse sitä kolmatta kertaa uskoakseen, että raskaana oleminen on h********.

Suvimatkailua osa 2.

- asuntovaunuilua (vaunu melko pieni ja päivisin kuuma, mutta yöllä mahduttiin nukkumaan melko hyvin ilman hikoilua)

- veneilyä (kuopus nukkui aina, kun vene liikkeellä) ja kauniiseen länsirannikkoon ja saaristoon tutustumista

- lomailua arjesta = vaatteet rutussa ja aurinkorasvan tahrimia, hiukset takussa, hiekkarannan hiekkaa joka paikassa ja pää jotenkin tuulettunut (merituuli, you know...;)

- esikoinen oppi ottamaan kovat vauhdit keinussa ja tekemään solmun

- auto hajosi, mutta lankomies ajoi korjaamaan sen n. 160 km:n päästä (=ikuisessa kiitollisuudenvelassa?)

Suvimatkailua

Lilluttelua Naantalin kylpylässä ja yö king size pedissä, johon mahtui koko perhe.
Veneilyä Taivassalossa ja toinen yö paikallisessa "gasthausissa" (= wc käytävällä, suihku pihan perällä ja vesi kylmää, kun termostaatti irtosi kummastakin suihkusta käteen...) Sää mukiin menevä, kun piti kaikki lämpimät ja tuulenpitävät vaatteet päällä.
Paikallisten puheesta ei aina sivukorvalla kuunneltuna ymmärtänyt yhtään mitään. Ja asiakaspalvelu ei ehkä ole ollut kaikkien paikallisyritysten ensimmäinen satsauskohde (se hymy ja ystävällissävyinen puhe).
Kiva reissu, lapset nauttivat, Mies onnellinen veneillessään! Minä odotan seuraavaa kertaa, jotta pääsisin käymään kahdella paikallisella kirppiksellä!

Päivänä yhtenä

On päiviä, jolloin ei jaksaisi ketään eikä mitään.
Niitä seuraa päiviä, jolloin jaksaa vähän ja enemmänkin.
Ja joskus jopa tuntuu siltä, että voisi rakkauttaan jakaa joillekin.
Yrittää olla tässä hetkessä ja nauttia lasten äänistä (niistä rasittavan kovistakin)
ja pienistä tahmaisista käsistä, jotka takertuvat paidan helmaan.
Ja olla onnellinen. Edes pienen läikähtävän hetken.

Itselliseksi

Imetys on nyt sitten ohitse - loppu. Tuntuu hyvältä, että kehoni on nyt vain omani, vaikka rinnat vielä eivät ole aivan samaa mieltä (lypsylle olen joutunut aika ajoin).
Vieroitus meni lopulta aika kivuttomasti, ei suuria huutoja eikä pahoja uniongelmia. Hieman on enemmän kuopus kiinni minussa ja itkenyt perääni lähtiessäni esim. jumppaan, mutta muuten näyttää sopeutuneen isoksi pojaksi.
Esikoisen ollessa samanikäinen olin palannut työelämään ja äitini hoiti poikaa kotonamme. Oma aika tuntui silloin mahtavalta (siis työmatkat ja -aika...) Olin minä ja saatoin keskustella aikuisten kanssa ilman, että joku vaatii vieressä huomiota tai haluaa lautaseltani ruokaa. Kuopuksen kanssa olen ajatellut olla vielä reilun vuoden kotona. Katsotaan, miten rahatilanne ja pää kestävät...

Kierrätyskekkerit

Eilen vietimme meillä muutaman ystävän kanssa kierrätyskekkereitä. Nähtävästi alkuperäisidea on lähtöisin Amerikoista "Swap parties" - nimikkeellä. Itse luin niistä jostain naistenlehdestä jo viime vuonna ja ajatus jäi kytemään.
Tarkoitus on siis luopua tarpeettomista vaatteista tai tavaroista ja mahdollisesti saada itselleen jotain tarpeellista ja mukavaa. Ilmaiseksi.

Mielestäni meillä tavara kiersi hyvin ja jokainen sai jotain mieleistä matkaansa. Minä löysin mm. ihanan tunikan ja paidan ja esikoinen sai pikkuautoja ja nuken syöttötuolin, turvakaukalon sekä hoitopöydän/ammeen (yllättäen ne alkoivat vedota häneen kovasti ja nalle on nyt saanut hellää ja vauhdikastakin hoitoa).
Kuopukselle sain suloisen hatun, jota hän piti mielellään päässä sisälläkin. Tänä aamuna tosin huomasin, että hän kävi sitä hieromassa kissanpissa-astiaankin, joten hattu on nyt hetken pois käytöstä...

Kiitos kävijöille ja otetaan joskus uusiksi!

Siivousintoa osa 2.

Edellisestä postauksesta ehkä joku saattoi saada sellaisen käsityksen, että pidän siivoamisesta ja yhdessä täällä putsailemme iloisina vihellellen paikkoja. Noh. Väärin meni (tutummat taitavat totuuden tietää...)
Pöly, kissankarvat, hiekka yms. vaeltavat kyllä iloisina kodissamme. Minä taas joko seuraan niitä lamantuneena tai kehitän raivon, jonka avulla saan aloitettua siivouksen; yleensä viimeisen pakon edessä eli joko törkytaso on vaarallisen korkealla tai vieraita on tulossa.

Siivouksen palkitsevuus on tietysti mukavaa. Harmi vain, että tällä hetkellä niitä tuloksia voi ihailla maksimissaan noin puoli tuntia. Sen jälkeen lelupaljous ja kaikki töhnä laskeutuvat taas lattioille.
Opettelen olemaan armelias itselleni ja perheelleni. Tämä on meidän koti ja täällä eletään näin, vaikka välillä kaaos vähän ahdistaakin (minua kai eniten).
Tervetuloa kuitenkin kaikki vieraat myös yllätyskyläilijät!

Siivousintoa

Meidän pojat tykkäävät siivota. Esikoinen pitää erityisesti pölyjen pyyhkimisestä tai oikeastaan vaan pyyhkimisestä. Siivousliinaa heilutellaan missä vaan.
Kuopus taas on ihastunut kaikkiin harjoihin, hän kuljettelee niitä ympäri taloa ja välillä harjaa lattiaa sopivaksi katsomastaan kohdasta (joskus se vain on sattunut olemaan wc-harja, mikä ei tietysti minua ole niin miellyttänyt). Imurikin on suosittu, mutta kuopus pitää siitä vain hiljaisena. Imurin huristessa hän haluaa seurata uhkaavaa tilannetta sylistä käsin.
Yritän nauttia tästä niin kauan kuin tätä kestää; olen kuullut, että siivousinto loppuu viimeistään murroiässä...

Hän

Hän oksensi sängyllemme kaksi öklökasaa, joista toisen kruunasi punainen kumirenksu (niitä kuuluu etsiä ja syödä).
Hän piti parin tunnin tuumaustauon, jonka jälkeen hän huomasi typerän repun keskellä lattiaa (eihän se siihen kuulu!). Siispä hän kyykistyi repun päälle ja lorotti siihen keltaisen lammikon.
Hän ihmetteli kovasti, miksi näistä tapahtumista huudettiin niin kovasti Hänelle!

Ihana päivä

Eilen sain kahvin sänkyyn (ei siis kaatunut sänkyyn), kauniin itsetehdyn kortin, pyöräretken perheen kanssa ja ihania hymyjä rakkailta pojilta. Kiitos!

Maan päällä paikka yksi on...

Paikallisessa ilmaisjakelulehdessämme on kehittynyt mielenkiintoinen keskustelu. Siinä toiset kotiäidit haukkuvat erästä äitiä huonoksi, kun tämä haluaa pitää esikoisellaan päivähoitopaikan, vaikka on kotona vauvan kanssa. Ja päivähoidon henkilökuntakin painostaa tuota äitiä ottamaan lapsensa kotihoitoon, jotta hoitopaikka vapautuisi sitä "tarvitsevalle". Että taas tätä...

Miten voi olla, että jotkut naiset aina jaksavat arvostella ja haukkua muita äitejä, jotka eivät ole tehneet samoja valintoja ja ratkaisuja kuin he itse. Ja miksi pitää tykittää tuolla kaikkein kamalimmalla tuomiolla: "Olet huono äiti, kun et hoida itse lastasi." Yleisönosastokirjoituksessa oli vielä kommentoitu: " Miksi sitten hankit toisen lapsen, jos et jaksa kahta hoitaa." Hoh hoijaa.

Meidän esikoinen 5v. on kolmena päivänä puoli päivää päiväkodissa, ja se on ollut meidän perheessä hyvä ratkaisu. Olemme muina päivinä käyneet perhekerhossa ja liikunta-temppuradalla, mutta kaikkialla lapset ovat olleet nuorempia kuin meidän esikko, joka ei siis ole kaveria löytänyt näistä paikoista ja on myös pitkästynyt. En ole enää viitsinyt väkisin raahata lasta näihin paikkoihin. Päiväkodissa taas on tutut kaverit ja toimintaa, joka sopii heidän ikäisilleen. Myös leikit sujuvat näiden vanhojen kavereiden kanssa mukavasti.

Olenko siis huono äiti? Ehkä jonkun mielestä. Mutta enpä välitä siitä, koska tiedän, että tämä on meille paras valinta.

Synttärit

Jo vuosi mennyt siitä, kun pieni mies tupsahti maailmaan! Iloinen hymypoika, joka tassuttaa ympäri kotia ja tyhjentää laatikoita ja tuo löytämiään "tarpeellisia" tavaroita. Voi miten nopeasti vauvasta tuli "iso"!
Vappu-vauva -08

Piristävää!

Lapset terveitä, kevätlenkkarit ostettu ja ihanan, tärkeän ihmisen vierailu = "tästä tuli hyvä päivä, paras päivä ikinä" Pikku kakkosen Herra Heinämäkeä siteeraten ;)

Loppuis jo

Lasten sairastelu tekee minusta aivan nuhjuisen (puhumattakaan kuumeisesta lapsesta). Juon kahvia, syön mitä sattuu ja olen vain valmiudessa 24h. Varsinkin nyt kun aurinko paistaa ja lämmintä riittää, kaikki voimani ovat kadonneet jonnekin. Ja olen huolissani siitä, mikä tällä kertaa pienellä on. Lämmin ilmakin ahdistaa, pitäisi kuoriutua kaikista suojaavista vaatekerroksista. Nyt ei jaksaisi.

Ihmis- ja eläinlapsista

Toisella kissallamme on mahdollisesti vilja-allergia. Ruokalistaa vähän muutettu ja rupinen katti onkin komea kissa.



Aurinkolasit on kaivettu esiin ja kuopus poseerasi vauhdikkaasti. Esikoinen viillettää uudella pyörällään .

Kadonneet aarteet

Hieman ennen pääsiäistä hukkasin hyvissä ajoin ostetut askarteluhöyhenet, joten virpomisvitsoista tuli ööö... taiteelliset paperinauhoineen. Uusia en halunnut tietenkään hankkia.

Pääsiäisruohon istutin myös viikkoa ennen palmusunnuntaita, mutta jossain välissä unohdin täysin, että sitä pitäisi myös kastella ja leikata. Tulos näytti räjähtäneeltä vihreältä kasalta.
Piilotetut suklaamunat onneksi löytyivät, muutoin olisi pääsiäisestä tullut täysi fiasko!

Vappuun olen varautunut hankkimalla ilmapalloja ja -pumpun (säästääkseni keuhkojani, leukaperiäni ja muita kipeiksi tulevia puhalluselimiä). Toivon, että nyt en hukkaa niitä.

Oikeasti aina yritän laittaa tavarat talteen, mutta aika usein ne katoavat sieltä. TAi unohdan, mihin talteen ne on laitettu.
Nykyisin kyllä mitä ihmeellisimpiä tavaroita löytyy kaapeistamme tai lattialta. Kuopus kuljettaa ihastuttavia keittiövälineitä olohuoneseen ja korvaa ne jollakin muulla tavaralla. Keittiön laatikkoon onkin tehnyt useampi karvaleluotus pesänsä.

Muutenkin meillä tavarat ovat aina hukassa, ainakin Mies ja esikoinen niiden perään aina kyselevät. Toinen juttu on sitten se, miksi he eivät löydä aivan nenänsä edessä olevaa "kadonnutta" paitaa/lelua/hanskaa tms...

Siitä mistä nyt puhutaan

Kevättä toitotetaan joka paikassa. Ja ihanasta alati lisääntyvästä valosta, joka paljastaa ne ikkunat, jotka piti pestä jo viime vuonna. Siivousvinkit ja keväisen garderobin uudistaminen ovat myös lehtien va
kiotuotosta.
En myönnä ahdistuvani, mutta eikö vähempikin riittäisi? Olo on todella kuin vanhalla hinaajalla, joka kaipaisi pintakunnostusta, mutta merelle silti tekee mieli...


Hyvää pääsiäistä kaikille! ;)

Reissussa

Lauantaina Lapsimessut, sunnuntaina mummilassa virpomassa ja maanantaina matkalla Tallinnassa.
Nyt lepoa ja kuumeisen lapsen hoitoa (tosin lääkkeen ansiosta melko pirteän).