sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Kadonneet aarteet

Hieman ennen pääsiäistä hukkasin hyvissä ajoin ostetut askarteluhöyhenet, joten virpomisvitsoista tuli ööö... taiteelliset paperinauhoineen. Uusia en halunnut tietenkään hankkia.

Pääsiäisruohon istutin myös viikkoa ennen palmusunnuntaita, mutta jossain välissä unohdin täysin, että sitä pitäisi myös kastella ja leikata. Tulos näytti räjähtäneeltä vihreältä kasalta.
Piilotetut suklaamunat onneksi löytyivät, muutoin olisi pääsiäisestä tullut täysi fiasko!

Vappuun olen varautunut hankkimalla ilmapalloja ja -pumpun (säästääkseni keuhkojani, leukaperiäni ja muita kipeiksi tulevia puhalluselimiä). Toivon, että nyt en hukkaa niitä.

Oikeasti aina yritän laittaa tavarat talteen, mutta aika usein ne katoavat sieltä. TAi unohdan, mihin talteen ne on laitettu.
Nykyisin kyllä mitä ihmeellisimpiä tavaroita löytyy kaapeistamme tai lattialta. Kuopus kuljettaa ihastuttavia keittiövälineitä olohuoneseen ja korvaa ne jollakin muulla tavaralla. Keittiön laatikkoon onkin tehnyt useampi karvaleluotus pesänsä.

Muutenkin meillä tavarat ovat aina hukassa, ainakin Mies ja esikoinen niiden perään aina kyselevät. Toinen juttu on sitten se, miksi he eivät löydä aivan nenänsä edessä olevaa "kadonnutta" paitaa/lelua/hanskaa tms...

1 kommentti:

Piuku kirjoitti...

se on miesukupuolikromosomeissa, se tavaroiden hävittely. Meillä tentataan myös KAIKKI!

Mokomat, miehet, eivät ottaa osaa sitä silmään käteen ja katsoa :D