perjantai 30. tammikuuta 2009

Taantumaa odotellessa...


Viime laman aikana elämässäni tapahtui paljon positiivista:

- tein paljon töitä, minulla oli vakituinen työpaikka, jossa viihdyin enimmäkseen mukavien työtoverien ansiosta
- tapasin nykyisen mieheni, rakastuin ja aloimme seurustella
- ostin asunnon (halpakorkoista lainarahaa...)
- etsin ja ihmettelin itseäni
- löysin uuden ammatin, jota halusin opiskella ja yrittämällä muutamaan otteeseen pääsinkin sitä opiskelemaan

Mitähän tämä lama tuo tullessaan?

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Hymiö

Löysin tällaisen kirjoituksen kirjakahvila.fi -sivulta, ja se jotenkin iski minuun:

"...kirja on Dale Carnegien Miten pääsen turhista huolista, kyseinen painos on vuodelta 1951. ...

Kirja kertoi, että ihmiset ovat niin onnellisia kuin päättävät olla. Täytyy sopeutua kaikkeen siihen mitä on eikä kaikkeen mitä haluaa. Hoitaa ruumistaan, vahvistaa mieltään ja yrittää oppia hyödyllisiä asioita. On helpompi olla onnellinen, kun on kohtelias ja valmis kiittämään eikä arvostele, moiti tai oikaise muita. On hyvä opetella elämään tätä päivää (noudattaen mielellään säännöllisyyttä, koska silloin välttyy kahdelta vaivalta, kiireeltä ja neuvottomuudelta). Ja kannattaa etenkin ajatella ja toimia iloisesti niin tulee iloiseksi.

Kritiikin aiheuttamalta ylimääräiseltä huolelta voi muuten välttyä, kun muistaa ettei kukaan potki kuollutta koiraa. Hm, epämiellyttävä lause, mutta ajatus taustalla varmaankin totta. Ihan loistava kirja!

Erityisen kiinnostunut olin luvusta Kuinka perheenemäntä voi välttää väsymystä ja säilyä nuoren näköisenä, ja sen ensimmäinen ohje oli “käyttäkää muistiinpanokirjaa johon keräätte inspiroivaa luettavaa”. Niin. On sitä ennenkin osattu inspiraatiokirjoja väsätä. "

Kyllä. Myönnän, että olen usein äkäinen ja varsin negatiivisesti ajatteleva ihminen. Eniten siitä kärsivät mieheni ja lapseni ja myös minä itse. Olen syytellyt hormoneja ja väsymystä, mutta oikeasti... olisiko kyse asenteesta? Olenkin ottanut esikuvakseni erään ystäväni, joka vaikuttaa aina olevan positiivinen (ei kuitenkaan sellaisella rasittavalla tavalla...) ja jakaa hyvää mieltä muillekin. Siispä YRITÄN olla edes vähän parempi ihminen tällä saralla.

lauantai 24. tammikuuta 2009

Mummokisa

Jos olisi olemassa kilpailu, kenen mummo on paras, ilmoittaisin äitini siihen!
Toisaalta inhoan tuollaisia kilpailuja (en esim. ole koskaan halunnut katsoa tv:n "Meidän isä on parempi kuin teidän" -ohjelmaa), ja tiedän, ettei äitinikään sellaiseen haluaisi. En ala sen kummemmin todistelemaan äitini "paremmuutta", olen vain itsekseni kiitollinen hänestä.

Ja puhumattakaan isästäni! Mutta hänestä kerron toiste!


Mummin viimeksi tekemät sukat ja lapaset kuopukselle

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Hampaista

Kuopuksella on nyt 5 hammasta ja ne kyllä imetettäessä tuntuvat, auh! Mietin jo, pitääkö siirtyä kohta vastikemaitoon, jos lapsi lisää puremista. Haluaisin kyllä jatkaa imetystä vuoden ikään asti, mutta jos tississä on koko ajan hampaan jäljet niin... Ja imetysotteen muuttaminen tässä vaiheessa voi olla jo hankalaa.

Omat hampaani olivat raskausaikana koetuksella, kun söin koko ajan jotain, että pahin olo pysyisi poissa. Muutenkin olen nyt havahtunut siihen, että hampaani ovat kellastuneet. Olisko kahvin juonti syynä...? Nykysuuntaus taitaa olla, että kaikilla "menestyvillä" ihmisillä pitäisi olla valkoiset ja suorat hampaat. Toisaalta järkyttävää seurata, että mm. tosi-TV:n muuttumisohjelmissa kaikkien hampaista tehdään samanlaisia ja että muutenkin ulkonäöstä tehdään yleisen muotin mukaista.

Toisten arvostelusta yleensäkin on tainnut tulla yleistä huvia ja kanssaihmisille lauotaan "totuuksia" päin naamaa. Itsekin olen työelämässä saanut kuulla kommentteja väsyneestä naamasta ja huonosta ryhdistä. Olen yrittänyt kuitata kommentit huumorilla, mutta kyllähän ne pistävät miettimään, miksi joutuu toisten "hampaisiin". Ajattelen usein, että haukkujien elämän täytyy olla surkeaa, kun täytyy etsiä epäkohtia muidenkin elämästä (ettei kukaan pääse loistamaan...)

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Iso poika

5-vuotiaan kaverisynttärit ovat onnellisesti ohi! Kaverit olivatkin varsin hillittyjä juhlijoita, riehakkain hetki oli noin 15 min. ennen pirskeiden päättymistä, jolloin pomppuponilla ratsastaminen meinasi lähteä parilla kaverilla lapasesta. Mutta sitten vanhemmat tulivatkin jo hakemaan pilttinsä ja saimme heittäytyä sohvalle.
Päivänsankari ei osoittanut kovin hyviä sosiaalisia taitojaan, kun olisi vain halunnut koota legoja yksinään. Huomautuksen jälkeen kuitenkin yritti leikkiä autoilla muiden kanssa. Vieraiden poistuttua tekikin sitten lego-juttuja koko loppuillan...

lauantai 10. tammikuuta 2009

Liikkeellä

Kuopus liikkuu jo kovasti - ryömii, konttaa, nousee seisomaan ja yrittää kävellä tukeutuen tuoleihin yms. Sivutuotteena on jatkuva kupsahtelu ja pään kopsauttelu (kauhea ääni, kun pää osuu kovaan laminaattilattiaan). Siispä oli ostettava nolo kypärä, johon lapsikaan ei ole järin ihastunut. Kypärä myös laittaa korvat "hauskasti" höröön. Mies sanoikin, että hänen tekee pahaa katsoa, kun lapsen korvat "pilataan" (no, ei kai ne sellaisiksi jää... vai?)



Muuten viikkoon kuului 5-vuotissynttäreiden juhlintaa ja arkeen palaamista. Ensi viikolla jatkamme synttäreitä, kun esikoisen kaverit valtaavat talon! Onneksi anoppi on luvannut tulla lisäavuksi. Luotan siihen, että hän osaa ammattinsa puolesta hallita riehuvaa poikajoukkoa...

tiistai 6. tammikuuta 2009

Tahdissa, mars!

Mieheni ja minä olemme eritahtisia ihmisiä. Hän valvoo iltaisin myöhään ja nukkuu mielellään aamuisin pitkään. Minä nukahdan heti, kun saamme lapset nukkumaan ja herään varhain (joskus pakostakin, kun lapset herättävät). Miehelläni asioiden prosessointi eli aikaansaaminen vie usein kauan. Minä haluan heti valmista ja selvää. Tämä on aiheuttanut erimielisyyttä ja riitaakin joskus, mutta siitä huolimatta olemme jaksaneet toisiamme jo 15 vuotta katsella!

Kotiäitiys on selvästi tehnyt minusta hitaamman. Lähteminen on vaikeampaa ja hitaampaa kuin töissä ollessa. Sitä pitää "suunnitella"
Tuntuu siltä, että ajatuskin kulkee hitaammin, kun lasten kanssa oleminen vaatii useimmiten vain tietyt perusasiat: ruokaa, puhtautta, vaatteita ja turvallisuutta. Hyvä on. Myönnän, että niihin sisältyy ihan hirveästi pieniä juttuja, jotka on hallittava ja välillä on oltava nopeakin (esim. tee kotoista pikaruokaa nälkäänsä huutaville tai pelasta kissanruoat kuopuksen näpeistä).

Ajatuksen hitaus johtuu ehkä imetyksestä (?) ja siitä että kotona pitää keskittyä lapsiin niin paljon. Omat ajatukset ovat lomalla. Eräänä päivänä mulle tulikin sellainen olo, että haluaisin jonkun puhuvan mulle ihan jotain muuta kuin lapsi- ja perhejuttuja. Vaikka musiikista. Niin, että jos joku lukee tämän ja on halukas kertomaan nykyisistä musiikkivirtauksista tai ihan mistä vaan, voi ottaa yhteyttä!

lauantai 3. tammikuuta 2009

"Jouluostoksilla"

Päätinpä minäkin tunkea itseni alennusmyynteihin! Kirpeä pakkanen oli karsinut aikaisimmat shoppailijat, joten sain rauhassa taivaltaa liikkeissä. Ja ostin kivoja joulukoristeita! Puoleen hintaan! Nyt saatte rauhassa pitää minua vinksahtaneena.

Löysin kyllä lapselle toppahousut ja sain ostettua hänelle myös synttärilahjan (hys! salaista!)
Muutoin kaikki alennusvaatteet näyttivät surullisilta ja kevään uutuudet erittäin houkuttelevilta värikkyydessään. Rahaa ei siis mennyt paljoa.
Oli kuitenkin hauskaa shoppailla yksikseen!

Yhdessä kivassa blogissa oli kirjoitettu, että uuden vuoden lupausten sijaan kirjoittaja toivoo jotain. Minusta se tuntui hyvältä ajatukselta! Kirjoitin toiveita ylös ja teippasin sen uuden kalenterini viimeiselle viikolle. Mielenkiinnolla odotan loppuvuotta ja listani "löytymistä"

torstai 1. tammikuuta 2009

Mielen päällä

- aamukävelyllä nähty onneton, neuroottinen koira, joka oli eksynyt/karannut, eikä löytänyt kotiin
- onko kaikki raketit todella tarpeellisia? (Ei minun mielestäni.)
- talvinen aurinko on huikaiseva
- kuka siivoaisi?
- nyt se lapsi heräsi ja huutaa - pitää mennä ruokkimaan

Hyvää Uutta Vuotta!