perjantai 12. kesäkuuta 2009

Päivänä yhtenä


On päiviä, jolloin ei jaksaisi ketään eikä mitään.
Niitä seuraa päiviä, jolloin jaksaa vähän ja enemmänkin.
Ja joskus jopa tuntuu siltä, että voisi rakkauttaan jakaa joillekin.
Yrittää olla tässä hetkessä ja nauttia lasten äänistä (niistä rasittavan kovistakin)
ja pienistä tahmaisista käsistä, jotka takertuvat paidan helmaan.
Ja olla onnellinen. Edes pienen läikähtävän hetken.





1 kommentti:

Piuku kirjoitti...

Snif. ah niin liikuttavan totta...

Sulla oli nyt tää päivän mietelauselman tarjoamishetki, täällä ainakin pysähdyin miettimään tuota.