sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Pyhäinpäivää ja suunnitelmia

Teimme Miehen kanssa päätöksen, että hän jää ensi vuoden alusta hoitovapaalle ja minä lähden töihin parin vuoden tauon jälkeen. Mies itse toivoi voivansa olla poikien kanssa nyt, kun siihen vielä on mahdollisuus. Olimme muutenkin ajatelleet hakea kuopukselle päivähoitopaikkaa ensi elokuusta lähtien, joten siihen asti Mies on nyt sitten päivät hoitovastuussa. Kesälomaa minulla ei juurikaan ole, kun en sitä ole hoitovapaalla "tienannut".
Minulla on ollut kaikenlaisia tunteita töihin paluusta, aluksi olin hieman vastaan koko asiaa ja sitten iski kauhea eroahdistus - joudun "jättämään" lapset! Sitten aloin kuitenkin pitää ajatuksesta, saisin olla välillä vähän muutakin kuin äiti ja tehdä työtä aikuisten parissa. Uskon, että Mies huolehtii lapsista hyvin - se ei ole ongelma. Kotitöiden toteutus saattaa hoitua hieman eri tavalla kuin minulta, mutta enköhän siihenkin sopeudu (tai sitten kiukuttelen... erittäin aikuismaisesti).



Tässä kuvia meidän pyhäinpäivän vietosta; patikoimme metsässä. Esikoiselle piti hankkia kummituspuku, mutta hän käytti sitä ennen Halloweenia niin paljon, ettei se enää kiinnostanut sitten varsinaisena päivänä. Kurpitsalyhtyjä sytyttelimme kuitenkin.
Kuopus kävelee tosi hyvin metsässä ja jaksaa yllättävän pitkiäkin matkoja. Kadulla vain jää aina tuijottamaan autoja ja mopoja, joten matka ei taitu kovin nopeasti. Ensi viikolla onkin 1,5-vuotislääkäri, joten saamme uudet mitat ja "arvioinnit"

2 kommenttia:

bean emäntä - bea's kirjoitti...

Minäkin emmin aikoinaan töihin paluuta. Se oli helpompaa kuin kuvittelinkaan ja hassua sanoa, mutta tunnen nyt olevani parempi äiti.

Kyllä ne kotityöt hoituu mieheltäkin. Tärkeintä on lopputulos ei miten sinne päästiin. Tätä opettelen vieläkin...

Mervi - kirpeä kurpitsa kirjoitti...

Uskon samoin, että jaksan olla lasten kanssa paremmin, kun olen välillä muissa hommissa.
Minulla myös taitaa olla elämänikäinen opettelu siinä, että hyväksyn, että asiat voi tehdä kotona toisinkin. Ja joskus sen erilaisen lopputuloksen sietämistäkin ;)