Suvimatkailua osa 2.

- asuntovaunuilua (vaunu melko pieni ja päivisin kuuma, mutta yöllä mahduttiin nukkumaan melko hyvin ilman hikoilua)

- veneilyä (kuopus nukkui aina, kun vene liikkeellä) ja kauniiseen länsirannikkoon ja saaristoon tutustumista

- lomailua arjesta = vaatteet rutussa ja aurinkorasvan tahrimia, hiukset takussa, hiekkarannan hiekkaa joka paikassa ja pää jotenkin tuulettunut (merituuli, you know...;)

- esikoinen oppi ottamaan kovat vauhdit keinussa ja tekemään solmun

- auto hajosi, mutta lankomies ajoi korjaamaan sen n. 160 km:n päästä (=ikuisessa kiitollisuudenvelassa?)

Suvimatkailua

Lilluttelua Naantalin kylpylässä ja yö king size pedissä, johon mahtui koko perhe.
Veneilyä Taivassalossa ja toinen yö paikallisessa "gasthausissa" (= wc käytävällä, suihku pihan perällä ja vesi kylmää, kun termostaatti irtosi kummastakin suihkusta käteen...) Sää mukiin menevä, kun piti kaikki lämpimät ja tuulenpitävät vaatteet päällä.
Paikallisten puheesta ei aina sivukorvalla kuunneltuna ymmärtänyt yhtään mitään. Ja asiakaspalvelu ei ehkä ole ollut kaikkien paikallisyritysten ensimmäinen satsauskohde (se hymy ja ystävällissävyinen puhe).
Kiva reissu, lapset nauttivat, Mies onnellinen veneillessään! Minä odotan seuraavaa kertaa, jotta pääsisin käymään kahdella paikallisella kirppiksellä!

Päivänä yhtenä

On päiviä, jolloin ei jaksaisi ketään eikä mitään.
Niitä seuraa päiviä, jolloin jaksaa vähän ja enemmänkin.
Ja joskus jopa tuntuu siltä, että voisi rakkauttaan jakaa joillekin.
Yrittää olla tässä hetkessä ja nauttia lasten äänistä (niistä rasittavan kovistakin)
ja pienistä tahmaisista käsistä, jotka takertuvat paidan helmaan.
Ja olla onnellinen. Edes pienen läikähtävän hetken.

Itselliseksi

Imetys on nyt sitten ohitse - loppu. Tuntuu hyvältä, että kehoni on nyt vain omani, vaikka rinnat vielä eivät ole aivan samaa mieltä (lypsylle olen joutunut aika ajoin).
Vieroitus meni lopulta aika kivuttomasti, ei suuria huutoja eikä pahoja uniongelmia. Hieman on enemmän kuopus kiinni minussa ja itkenyt perääni lähtiessäni esim. jumppaan, mutta muuten näyttää sopeutuneen isoksi pojaksi.
Esikoisen ollessa samanikäinen olin palannut työelämään ja äitini hoiti poikaa kotonamme. Oma aika tuntui silloin mahtavalta (siis työmatkat ja -aika...) Olin minä ja saatoin keskustella aikuisten kanssa ilman, että joku vaatii vieressä huomiota tai haluaa lautaseltani ruokaa. Kuopuksen kanssa olen ajatellut olla vielä reilun vuoden kotona. Katsotaan, miten rahatilanne ja pää kestävät...

Kierrätyskekkerit

Eilen vietimme meillä muutaman ystävän kanssa kierrätyskekkereitä. Nähtävästi alkuperäisidea on lähtöisin Amerikoista "Swap parties" - nimikkeellä. Itse luin niistä jostain naistenlehdestä jo viime vuonna ja ajatus jäi kytemään.
Tarkoitus on siis luopua tarpeettomista vaatteista tai tavaroista ja mahdollisesti saada itselleen jotain tarpeellista ja mukavaa. Ilmaiseksi.

Mielestäni meillä tavara kiersi hyvin ja jokainen sai jotain mieleistä matkaansa. Minä löysin mm. ihanan tunikan ja paidan ja esikoinen sai pikkuautoja ja nuken syöttötuolin, turvakaukalon sekä hoitopöydän/ammeen (yllättäen ne alkoivat vedota häneen kovasti ja nalle on nyt saanut hellää ja vauhdikastakin hoitoa).
Kuopukselle sain suloisen hatun, jota hän piti mielellään päässä sisälläkin. Tänä aamuna tosin huomasin, että hän kävi sitä hieromassa kissanpissa-astiaankin, joten hattu on nyt hetken pois käytöstä...

Kiitos kävijöille ja otetaan joskus uusiksi!

Siivousintoa osa 2.

Edellisestä postauksesta ehkä joku saattoi saada sellaisen käsityksen, että pidän siivoamisesta ja yhdessä täällä putsailemme iloisina vihellellen paikkoja. Noh. Väärin meni (tutummat taitavat totuuden tietää...)
Pöly, kissankarvat, hiekka yms. vaeltavat kyllä iloisina kodissamme. Minä taas joko seuraan niitä lamantuneena tai kehitän raivon, jonka avulla saan aloitettua siivouksen; yleensä viimeisen pakon edessä eli joko törkytaso on vaarallisen korkealla tai vieraita on tulossa.

Siivouksen palkitsevuus on tietysti mukavaa. Harmi vain, että tällä hetkellä niitä tuloksia voi ihailla maksimissaan noin puoli tuntia. Sen jälkeen lelupaljous ja kaikki töhnä laskeutuvat taas lattioille.
Opettelen olemaan armelias itselleni ja perheelleni. Tämä on meidän koti ja täällä eletään näin, vaikka välillä kaaos vähän ahdistaakin (minua kai eniten).
Tervetuloa kuitenkin kaikki vieraat myös yllätyskyläilijät!