Mieheni ja minä olemme eritahtisia ihmisiä. Hän valvoo iltaisin myöhään ja nukkuu mielellään aamuisin pitkään. Minä nukahdan heti, kun saamme lapset nukkumaan ja herään varhain (joskus pakostakin, kun lapset herättävät). Miehelläni asioiden prosessointi eli aikaansaaminen vie usein kauan. Minä haluan heti valmista ja selvää. Tämä on aiheuttanut erimielisyyttä ja riitaakin joskus, mutta siitä huolimatta olemme jaksaneet toisiamme jo 15 vuotta katsella!
Kotiäitiys on selvästi tehnyt minusta hitaamman. Lähteminen on vaikeampaa ja hitaampaa kuin töissä ollessa. Sitä pitää "suunnitella"
Tuntuu siltä, että ajatuskin kulkee hitaammin, kun lasten kanssa oleminen vaatii useimmiten vain tietyt perusasiat: ruokaa, puhtautta, vaatteita ja turvallisuutta. Hyvä on. Myönnän, että niihin sisältyy ihan hirveästi pieniä juttuja, jotka on hallittava ja välillä on oltava nopeakin (esim. tee kotoista pikaruokaa nälkäänsä huutaville tai pelasta kissanruoat kuopuksen näpeistä).
Ajatuksen hitaus johtuu ehkä imetyksestä (?) ja siitä että kotona pitää keskittyä lapsiin niin paljon. Omat ajatukset ovat lomalla. Eräänä päivänä mulle tulikin sellainen olo, että haluaisin jonkun puhuvan mulle ihan jotain muuta kuin lapsi- ja perhejuttuja. Vaikka musiikista. Niin, että jos joku lukee tämän ja on halukas kertomaan nykyisistä musiikkivirtauksista tai ihan mistä vaan, voi ottaa yhteyttä!
2 kommenttia:
Meille yks tuttu just tenttaili että ollaanko aamu- vai iltaunisia. Mä kertosin että mie oon aamu ja isäntä ilta. Sitten hää totes että lapsesta voi tulla molemmat; joko se nukkuu koko ajan tai sitä ei saa nuijanukutettua millään!!!
Erirytmisyys itseasiassa minua hieman huolestuttaa tulevaisuuden kannalta... Meillä ukko ihan samalainen - kaikki pitäis tehdä rauhassa ja pohtia... Ja minä - no minut tunnetkin :D
Lasten kanssa oleminen on tehnyt hyvää miehelle; pakko reagoida heti esim. huutotilanteissa, ei voi sanoa "ihan kohta", kun joku on kaatunut ja päänsä kumauttanut. Muutoin homma toimii hyvin, kun minä jaksan aamuisin ja mies iltaisin, kun minä alan jo nuokkumaan (ainakin henkisesti).
Lähetä kommentti