Etelänmatka

Lasten syntymän jälkeen emme ole juurikaan matkailleet, kesäisin hieman kotimaassa, mutta ei etelän lomia tms. Toisaalta Mies enkä minä ole kumpikaan rannalla makailijoita, vaan olemme halunneet kierrellä ja nähdä ja kokea matkoillamme kaikkea uutta.
Nyt olemme varanneet matkan tai no oikeastaan majoituksen. Kyllä, rantaloma, mutta ei ehkä aivan sellainen kuin useimmilla on mielessä... Katsokaa itse :)
Toivon, että maaliskuun loppuun mennessä lumitilanne helpottaa ja kulkeminen myös. Jotta lomalla voisi tehdä muutakin kuin palella ja kahlata hangessa... Vaikka olisihan se loma sekin (positiivisuutta väännettävä väkisin).

"Arki arkinen on juhla iloinen..."

Mies ja pojat ovat pärjänneet kotona hyvin ja minunkin työssä käyntini on alkanut sujumaan jo vähän rutinoidummin kuin alussa. Pojat ovat ulkoilleet paljon, esikoinen on hiihtänyt ja luistellut, kuopus heilunut mukana.
Eilen tapasin opiskelukavereitani pitkästä aikaa. Joulukuussa tuli 10 vuotta valmistumisestamme, joten päätimme sitä hieman juhlistaa. Ja kivaa oli! Kaikki olivat niin kuin ennenkin ja juttu luisti! Kiitos kaikille kävijöille!

Ja miten voi olla edelleenkin näin kylmä?! Kyllä Etelä-Suomen asuja jo vähän ihmettelee...

Eka

Eka työviikko takana ja olo on vähän ristiriitainen; työmatkat ovat julkisilla yhtä h......ä, työ jatkuu melko samana kuin ennenkin, kiva nähdä aikuisia ja heittää läppää (sitä levotontakin) eli olen läpikäynyt tunneskaalassa vähän kaikkea. Ja sitten tänään iltapäivällä iski perjantai-päänsärky ja armoton väsymys.
Kai tää tästä - kevät tulee - lämpenee - vähemmän lunta - junat kulkevat ajallaan - kaikki ihmiset rakastavat toisiaan... joo.
Työkaveri sai koukutettua minut tähän. Hyvää viikonloppua. Aion levätä.

Vika viikko

Rauhaisa ja mukava joulu takana!
Riisipuuroa, kalaa, peruna- ja bataattilaatikkoa (anopin tekemiä, nam) ja tietysti suklaata ja pipareita mässytetty ihan riittävästi. Lapset iloisia lahjoistaan (tai ainakin esikoinen, kuopus ei ihan ymmärrä juttua vielä, vaikka leluistaan pitääkin).
Esikoinen sai pukilta kyllä ihan yllätyslahjan - kameran! Ja onkin sitten kuvannut ahkerasti ja kaikkea! Kuvat ovat olleet minusta hyviä ja niissä on ollut kivasti erilainen perspektiivi ja tunnelma kuin aikuisten ottamissa. Aikuisetkaan eivät jäykistele yhtään, kun 5-vuotias kuvaa, joten ilmeet ja asennot ovat rentoja ja aitoja.


Enää viikko kotielämää ja sitten alkaa meikäläisen työvaihe. Katsotaan, miten saamme arjen pyörimään miehen kanssa, kun osat vaihtuvat. Odotan mielenkiinnolla :)

Kuvat ottanut: Esikoinen

Joulua

Meidän tontut jokapäiväisessä majanrakennuspuuhassa.

Hauskaa joulua kaikille!

Suhteellista

Kun oikein suututtaa ja ahdistaa kodin sotkut eikä oikein aika tai voimat riitä aloittamaan putsausta, olen keksinyt hyvän "selviytymiskeinon"ajatustasolla:
kun olen kuollut, haluanko että lähimmäiseni sanovat minun olleen erittäin siisti ihminen, vaikkakin vähän kireä ja äkäinen VAI haluanko, että he sanovat, että minulla oli aikaa olla lasteni kanssa ja olin hyväntuulinen ja muita ajatteleva.
Pyrin jälkimmäiseen :) (toivoen, että en kuitenkaan heitä veiviäni piiitkäään aikaan)

Joulustressiä tai -kiirettä en tänä vuonna vielä ole saanut aikaan, vaikka vielähän tässä ehtii...
Lahjat on tosin pääosin hankittu (lähinnä lapsille), kortit lähetetty, yksi paketti odottaa postitusta huomenissa samoin päiväkodin "tätien" kuohuviinien vienti. Siinäpä ne. Jouluruoista tärkein on meillä kala, joten sen aika on vasta ensi viikolla.
Olenko jotain unohtanut vai miten tää tuntuu näin helpolta?

Lyhyesti

Viritelty jouluvaloja sisälle torjumaan pimeyttä ja antamaan tunnelmaa.
Vietetty esikoisen päiväkodin joulujuhlaa, jossa lapset esittivät hienoja juttuja.
Tehty joululahjoja ja -kortteja ilman paniikkia ja pakkoa.
Ihmetelty lasten jokailtaista riehumisen tarvetta (johon aina sisältyvät myös pomppuponi, päällä istuttava paloauto ja jonkinasteiset muksahdukset ja kopsut).