Eka

Eka työviikko takana ja olo on vähän ristiriitainen; työmatkat ovat julkisilla yhtä h......ä, työ jatkuu melko samana kuin ennenkin, kiva nähdä aikuisia ja heittää läppää (sitä levotontakin) eli olen läpikäynyt tunneskaalassa vähän kaikkea. Ja sitten tänään iltapäivällä iski perjantai-päänsärky ja armoton väsymys.
Kai tää tästä - kevät tulee - lämpenee - vähemmän lunta - junat kulkevat ajallaan - kaikki ihmiset rakastavat toisiaan... joo.
Työkaveri sai koukutettua minut tähän. Hyvää viikonloppua. Aion levätä.

Pyhäinpäivää ja suunnitelmia

Teimme Miehen kanssa päätöksen, että hän jää ensi vuoden alusta hoitovapaalle ja minä lähden töihin parin vuoden tauon jälkeen. Mies itse toivoi voivansa olla poikien kanssa nyt, kun siihen vielä on mahdollisuus. Olimme muutenkin ajatelleet hakea kuopukselle päivähoitopaikkaa ensi elokuusta lähtien, joten siihen asti Mies on nyt sitten päivät hoitovastuussa. Kesälomaa minulla ei juurikaan ole, kun en sitä ole hoitovapaalla "tienannut".
Minulla on ollut kaikenlaisia tunteita töihin paluusta, aluksi olin hieman vastaan koko asiaa ja sitten iski kauhea eroahdistus - joudun "jättämään" lapset! Sitten aloin kuitenkin pitää ajatuksesta, saisin olla välillä vähän muutakin kuin äiti ja tehdä työtä aikuisten parissa. Uskon, että Mies huolehtii lapsista hyvin - se ei ole ongelma. Kotitöiden toteutus saattaa hoitua hieman eri tavalla kuin minulta, mutta enköhän siihenkin sopeudu (tai sitten kiukuttelen... erittäin aikuismaisesti).



Tässä kuvia meidän pyhäinpäivän vietosta; patikoimme metsässä. Esikoiselle piti hankkia kummituspuku, mutta hän käytti sitä ennen Halloweenia niin paljon, ettei se enää kiinnostanut sitten varsinaisena päivänä. Kurpitsalyhtyjä sytyttelimme kuitenkin.
Kuopus kävelee tosi hyvin metsässä ja jaksaa yllättävän pitkiäkin matkoja. Kadulla vain jää aina tuijottamaan autoja ja mopoja, joten matka ei taitu kovin nopeasti. Ensi viikolla onkin 1,5-vuotislääkäri, joten saamme uudet mitat ja "arvioinnit"

Sisällä myrskypäivänä

Esikoinen on kotona, koska on hieman flunssainen. Halusi tosin siivota ja pyyhkiä pölyjä, joten en oikein tiedä tuosta sairaudesta... Istui myös vessassa lukkojen takana ja kiroili kovaäänisesti kuiskaten kaikki suosituimmat kirosanat.
Kuopus taas harjoittelee "kiltimpiä" sanoja - tunkee pienen sormensa minun (!) sieraimeeni ja sanoo: NE-NÄ.

Töitä on taas tullut lisää (onneksi), mutta olen myös huomannut, että pitemmän päälle minusta ei ole yksityisyrittäjäksi. Työyhteisön puute on suurin miinus, mutta myös se, että töitä joutuu tekemään myös "vapaa-ajalla". Suunnittelu ja kaikki paperi- ja puhelintyöt tulevat varsinaisen työn lisäksi. Joten terveisiä vain työkaverit, vuoden päästä ihan varmasti nähdään, jos ei jotain erityisen hyvää ilmaannu tilalle ;)

Loppuun käsitöitä: purosta tehdyt rannekkeet. Tekeillä huopasesta kori, kuvia laitan kunhan valmistuu.

Aikuiselämää

Sain osallistua kaksipäiväiseen työhön liittyvään koulutukseen ja kuunnella välillä hyvinkin tieteellistäkin puhetta ja tavata aikuisia, jotka puhuivat enimmäkseen vain työstä ja siihen liittyvistä jutuista. Oli todella mukavaa vain olla ja kuunnella rauhassa, syödä lounaalla ilman keskeytyksiä ja ajatella vain itseään.
Fyysisesti olin aivan poikki päivien jälkeen, mutta muuten tuntui, että sain bensaa ajatuksille!
Ja kotona lapset ja kotityötkin tuntuivat vaihteeksi hauskoilta jopa juhlallisilta = )!

No, tätä on jatkossa tulossa lisää, koska aloittelen hieman töitä näin hoitovapaan ohessa. Pari tuntia kerrallaan, mutta onhan se alku sekin.

p.s. kuva ei liity juttuun mitenkään, mutta esikoisen mielestä se oli "paras kuva", joten valittiin se, ja kai se voi kuvastaa eteenpäin menoa elämässä...