maanantai 30. marraskuuta 2009

Raivotaan

Ottaapa välillä koville tämä äitiys! Ainakin silloin, kun pitää asettaa rajoja ja opettaa, miten käyttäydytään oikein. Ja sitten antaa niitä rangaistuksia... :(
Meidän esikoinen on ollut aina vahvatahtoinen "luupää" ja tulisielu, joka räiskähtelee ja saa hirveitä raivonpuuskia. Ja valitettavasti välillä myös herkeää aggressiiviseksikin. Tätä on yritetty kitkeä palkitsemalla hyvää käytöstä ja rankaisemalla porrasjäähyillä tai lelujen menetyksillä, ja parempaan on menty koko ajan.
Tänään pitkästä aikaa kauppareissulla hihat paloivat sekä minulta että esikolta, joka ratkaisi asian potkaisemalla minua sääreen. Puhuttelua, rangaistusta (mm. hoploppiin menon peruutus, tv:n katselukielto tälle päivälle), anteeksipyyntöjä ja surullisia ilmeitä... Tänään ei ole oikein pätevä olo äitinä.
Voisiko se Jo-Jo -supernanny tulla meille joka viikko tai edes kerran kuussa...

maanantai 23. marraskuuta 2009

Sosiaalisena

Aamu alkoi ankeasti, kun soitin jo aikaa sitten laskuttamieni rahojeni perään - ja sain kuulla tyypillistä byrokraatin tylsistynyttä selontekoa ja ilmoituksen, että rahat tulevat sinä ja sinä päivänä. ARRGGHH! Sanoin naiselle, että mitä hän pitäisi siitä, että häneltä jäisi kuukauden palkka tulematta ja kaikki vain sanoisivat, että kyllä se raha on tulossa. Ja taas vastauksena sitä pykäläpulputusta.

Raahauduin sitten lasten kanssa läheiseen leikkipuistoon, jossa yleensä ei ole ketään. Ja kyllähän se raitis ilma lepuuttaa hermojakin ;)
Ja kas kummaa puistoon ilmaantuikin toinenkin äiti lapsineen, ja tämä äiti oli epä-suomalaiseen tapaan reippaan sosiaalinen ja teki heti tuttavuutta minun ja lasten kanssa. Ja tätä en meinannut enää uskoa todeksi, sillä puistoon tuli vielä kolmas äiti pesueensa kera ja ensimmäinen puhelias äiti tutustutti meidät kaikki toisiimme!
Joten aamupäivä piristyi kertaheitolla ja jutustelu muiden aikuisten kanssa tuli todella tarpeeseen!
Puisto kutsunee meitä toistekin!

perjantai 20. marraskuuta 2009

Helpottaako

Esikoisen tauti kesti kolme päivää, eilen alkoi olla jo entisensä. Oliko se nyt sikaa vai ei, sitäpä emme tiedä. Kaikkia siihen kuuluvia oireita oli, mutta aika lievinä.
Kuopus rokotettiin eilen, kun alkuviikosta ei päästy terveysasemalle. Päästiin heti sisään, jonottamatta. Kuopus kesti rokotuksen kuten "mies" ja vielä ainakaan mitään sivuoireita ei ole ilmaantunut.
Tää on nyt vähän väsynyt, kun olen nukkunut yöt kuulostellen ja vahtien, ja omia töitäkin on pitänyt tehdä ja soitella omien asiakaslaskutusten perään, kun eivät maksa ajallaan (-vihaista murinaa).
Mutta nyt menen nauttimaan hiljaisen kahvi- ja piparitauon, kun kuopus nukkuu päiväunia (kyllä! piparikausi on avattu).

maanantai 16. marraskuuta 2009

Maanantaimurheita

Esikoiselta irtosi lauantaina ensimmäinen maitohammas. Tänään hän on sairaana - luultavasti sikainfluenssassa. Oksentaa, päätä ja jäseniä särkee ja kuumetta. On kovin kipeänoloinen.
Nyt mietin, onko enää mitään hyötyä rokotuttaa kuopusta, kun rokotuksen antama suoja on vasta kahden viikon kuluttua. Siis meidän kaupungissamme rokotetaan vasta pieniä lapsia, kun rokote loppui aiemmin kesken. -huokaisu- Toivottavasti tämä menisi pian ohi, eikä tulisi pahana kuopukselle.

Virkkasin korin ja kukan, jotka on sitten huovutettu pesukoneessa.


Tein pipon, joka näyttää päässäni paremmalta kuin tuossa.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Neuvolaa


Eilen kuopus oli 1,5 -vuotis neuvolassa ja lääkärintarkastuksessa. Eipä siellä ihmeitä tullut esille, poika kehittyy ja kasvaa hyvin (on hieman keskivertoa isompi). Sai samalla MPR- ja kausi-influenssarokotteet. Sitä pandemiarokotetta vielä harkitsemme, vaikka taidan kallistua sen ottamisen kannalle, jotta tauti ei täydellä voimalla iskisi pieneen.
Esikoisella oli pari vuotta sitten A-virusinfluenssa, joka veti hänet aivan veteläksi ja hän lopetti syömisen ja juomisen. No sairaalaanhan siitä jouduttiin, mutta onneksi kunnon nesteytyksellä poika virkosi nopeasti, mutta säikäytti kyllä meidät vanhemmat, varsinkin , kun aluksi epäilivät aivokalvontulehdustakin. Ja täytyy sanoa, että sairaalan lastenosastolla eristyshuoneessa 4-vuotiaan kanssa, itse 7. kuukaudella raskaana olevana olo ei ollut herkkua...
Mutta toivotaan, ettei taudit pahasti nyt jylläisi :)
Terveydentäyteistä viikkoa kaikille!

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Pyhäinpäivää ja suunnitelmia

Teimme Miehen kanssa päätöksen, että hän jää ensi vuoden alusta hoitovapaalle ja minä lähden töihin parin vuoden tauon jälkeen. Mies itse toivoi voivansa olla poikien kanssa nyt, kun siihen vielä on mahdollisuus. Olimme muutenkin ajatelleet hakea kuopukselle päivähoitopaikkaa ensi elokuusta lähtien, joten siihen asti Mies on nyt sitten päivät hoitovastuussa. Kesälomaa minulla ei juurikaan ole, kun en sitä ole hoitovapaalla "tienannut".
Minulla on ollut kaikenlaisia tunteita töihin paluusta, aluksi olin hieman vastaan koko asiaa ja sitten iski kauhea eroahdistus - joudun "jättämään" lapset! Sitten aloin kuitenkin pitää ajatuksesta, saisin olla välillä vähän muutakin kuin äiti ja tehdä työtä aikuisten parissa. Uskon, että Mies huolehtii lapsista hyvin - se ei ole ongelma. Kotitöiden toteutus saattaa hoitua hieman eri tavalla kuin minulta, mutta enköhän siihenkin sopeudu (tai sitten kiukuttelen... erittäin aikuismaisesti).



Tässä kuvia meidän pyhäinpäivän vietosta; patikoimme metsässä. Esikoiselle piti hankkia kummituspuku, mutta hän käytti sitä ennen Halloweenia niin paljon, ettei se enää kiinnostanut sitten varsinaisena päivänä. Kurpitsalyhtyjä sytyttelimme kuitenkin.
Kuopus kävelee tosi hyvin metsässä ja jaksaa yllättävän pitkiäkin matkoja. Kadulla vain jää aina tuijottamaan autoja ja mopoja, joten matka ei taitu kovin nopeasti. Ensi viikolla onkin 1,5-vuotislääkäri, joten saamme uudet mitat ja "arvioinnit"