Ennen lunta

Viikonloppuna oli aurinkoista, joten ulkoilimme metsässä ja leikkipaikalla. Kuopus paineli metsässä kovaa vauhtia, eikä olisi halunnut pois ollenkaan.

Tämä on harvinainen kuva hymyilevästä kuopuksesta keinussa, koska yleensä hän ei pidä keinumisesta ja haluaa heti pois. Kummitäti T:lta saatu lämmin kypärämyssy on ollut kovassa käytössä; pitäisi vain keksiä jotain nättiä tuon mainostekstin peitoksi. Ehdotuksia?


Välillä veljekset halailevat ja pussailevat toisiaan kovasti - onneksi niinkin, kyllä ne sitten jaksavat kinastella ja tapellakin.

Sisällä myrskypäivänä

Esikoinen on kotona, koska on hieman flunssainen. Halusi tosin siivota ja pyyhkiä pölyjä, joten en oikein tiedä tuosta sairaudesta... Istui myös vessassa lukkojen takana ja kiroili kovaäänisesti kuiskaten kaikki suosituimmat kirosanat.
Kuopus taas harjoittelee "kiltimpiä" sanoja - tunkee pienen sormensa minun (!) sieraimeeni ja sanoo: NE-NÄ.

Töitä on taas tullut lisää (onneksi), mutta olen myös huomannut, että pitemmän päälle minusta ei ole yksityisyrittäjäksi. Työyhteisön puute on suurin miinus, mutta myös se, että töitä joutuu tekemään myös "vapaa-ajalla". Suunnittelu ja kaikki paperi- ja puhelintyöt tulevat varsinaisen työn lisäksi. Joten terveisiä vain työkaverit, vuoden päästä ihan varmasti nähdään, jos ei jotain erityisen hyvää ilmaannu tilalle ;)

Loppuun käsitöitä: purosta tehdyt rannekkeet. Tekeillä huopasesta kori, kuvia laitan kunhan valmistuu.

Yksinoloa

Omituista olla yksin kotona.
Pojat ovat isänsä kanssa Mammulassa. Olen ollut vähän töissä ja piipahdin kirjastossa ja kirpparilla ja nyt tyhjässä talossa... jos kissoja ei lasketa.
Tuntuu siltä, että pitäisi tehdä nyt ne kaikki hommat, joita ei voi tehdä poikien läsnäollessa. No, eivät ne ole todellakaan mitään K18 - kamaa, vaan lähinnä sellaisia etsintöjä eri kaapeista, joita ei voi avata, kun lapset ovat heti sorkkimassa kaikkea ja haluavat ottaa käyttöönsä kaikki MINUN tavarani (kuten kynttilät, paperit, askartelutarvikkeet jne.). Ommellakin haluaisin, yksi paita kuopukselle on kesken... Siivota en kyllä aio! Ehkä juon kahvia ja vain olen.
Leppoisaa syyspäivää! ;)

Sunnuntaiajelua ja syksynkukkia

Viime sunnuntaina olimme ikkunaostoksilla Metsänkylän navetassa Hämeenlinnan ja Aulangon kupeessa. Siis oikeasti ikkunaa ostamassa eikä vain katselemassa. Löysimme kivan 6-ruutuisen, vanhan ikkunan, joka pääsee tulevan pihavarastomme kaunistukseksi.

Lapset saivat katsella ja ruokkia pihalla laamoja...

...ja ihmetellä sisällä navetassa vanhoja tavaroita.

Lopuksi on pakko laittaa todiste, että kyllä minulla jonkinlainen viherpeukalo on, vaikka hyvin heiveröisesti vihertävä onkin. Unikot ovat kukkineet koko syksyn!

Syyskiireitä

Hinnoiteltu ja pakattu kirpputorille tavaraa, askarreltu erilaisia helmikoruja (ei ihan paras idea, kun 1-vuotias haluaa osallistua), kerätty helmiä lattialta, piilotettu helmet toistaiseksi, tuhistu ja yskitty syksyflunssaa, käyty muskarissa, sovittu työjuttuja, kaverikyläilyjä, synttärikäyntejä, käyty pacessa ja pilateksessa ja tehty viikkoaikatauluja, jotta ehtisi tehdä KAIKEN.

Aikuiselämää

Sain osallistua kaksipäiväiseen työhön liittyvään koulutukseen ja kuunnella välillä hyvinkin tieteellistäkin puhetta ja tavata aikuisia, jotka puhuivat enimmäkseen vain työstä ja siihen liittyvistä jutuista. Oli todella mukavaa vain olla ja kuunnella rauhassa, syödä lounaalla ilman keskeytyksiä ja ajatella vain itseään.
Fyysisesti olin aivan poikki päivien jälkeen, mutta muuten tuntui, että sain bensaa ajatuksille!
Ja kotona lapset ja kotityötkin tuntuivat vaihteeksi hauskoilta jopa juhlallisilta = )!

No, tätä on jatkossa tulossa lisää, koska aloittelen hieman töitä näin hoitovapaan ohessa. Pari tuntia kerrallaan, mutta onhan se alku sekin.

p.s. kuva ei liity juttuun mitenkään, mutta esikoisen mielestä se oli "paras kuva", joten valittiin se, ja kai se voi kuvastaa eteenpäin menoa elämässä...

Viimeistä

... kertaa tänä vuonna veneilemässä Tammisaaren suunnassa. Sunnuntai oli aurinkoinen, tuulinen ja rankkakin päivä, koska samalla kertaa nostimme veneen ylös ja kuljetimme sen kotiin. Kuopus sai veneessä aikamoisen tällin ja silmäkulma on nyt mustana (tai oikeastaan sini-violettina). Muutoin kaikki pysyi ehjänä.



Käväisimme myös Pohjankurussa, jossa oli kaunis, vanha rautatieasema nähtävästi nyt asuinkäytössä (lautasantenni katolla). Tuli jotenkin haikea olo, kun alkoi miettimään, miten paljon Suomessa näitä käytöstä poistettuja asemia onkaan ja kuinka nykyisin ollaan niin kovin tehokkaita (kauneuden kustannuksella?).