Toivoisin, että voisin muistaa lasten kaikki vaiheet, eleet ja ilmeet, mutta valitettavasti ne unohtuvat. Olen yrittänyt tarkkailla ja painaa mieleeni kuopuksen vielä osin vauvamaisia eleitä ja toisaalta niitä jo "ison pojan" asentoja, joita selvästi hän on isoveljeltään matkinut. Esikoisen ollessa saman ikäinen olin jo töissä ja mummi hoiti poikaa. En muista siitä ajasta paljoakaan. Nyt yritän olla tässä hetkessä ja katsella lapsiani tarkkaan. Ja kuvata paljon.
Käsityöinto on tämän kesän aikana palannut minulle täysillä. Osittain johtuen siitä, että kuopus nukkuu säännölliset päiväunet ja osittain siitä, että pojat leikkivät edes hetken itsekseen/yhdessä ja sovussa. Ainoana lapsena en ole kokenut sisarussuhteiden autuutta ja kurjuutta, joten en tiedä, mitä olen menettänyt, mutta ihmettelen, miksi jo noin pienten poikien pitää kehittää aina riita tai nahistelu jostakin.
Ja käsitöihin palatakseni... mummoneliöitä on syntynyt jo aika pino. Olen myös ottanut ompelukoneen käyttöön ja yhdet neuvolakortin kannet on tekeillä ja suunnitteilla myös muistikirjakannet. Tekaisin myös pussukan kylmäpakkaukselle, jotta sitä olisi mukavampi käyttää, mutta siitä tuli onneton räpellys =purkuun tai roskiin.
Ompelukoneeni on mummoni vanha ehkä jostain -70 -luvulta ja se tekee suoraa ja siksakkia ja niitäkin hieman vaihtelevalla tasolla, mutta kone toimii. Paitsi kuopus yrittää kovasti säätää koneen aivan uusiin ulottuvuuksiin aina kun silmä välttää...
Kuvia ei nyt tähän postaukseen tule, koska kamera seikkailee jossain Länsi-Uudellamaalla Miehen ja esikoisen kanssa. Tahtoo oman kameran!
Esikoinen Merimaailmassa (kuva kuopuksen kummitäti T.)
