Omatunnon ja kevään (?) kolkutusta

Onko niin, että äideillä on aina huono omatunto?
Minusta ainakin tuntuu siltä.

Se alkoi jo synnytyssairaalassa esikoisen synnyttyä: kun kävin suihkussa ja lähtiessäni autuaasti nukkuva vauva huusikin palatessani kurkku suorana, tunsin erittäin huonoa omatuntoa siitä, että kehtasin pitää omaa hygieniaani tärkeämpänä kuin pienen poloisen hyvinvointia.

Nykyään kolkutus on jatkuvaa: on liikaa töissä, liian vähän kotona, ei jaksa leikkiä/pelata/touhuta lasten kanssa, ei jaksa pitää järjestystä yllä, laittaa huonoa ruokaa, jota kukaan ei halua syödä, joten tekee aina vain makaronia, ei jaksa olla sosiaalinen, ei pidä yhteyttä kavereihin... jne.

Vastapainoksi aina haluaisi tehdä kaikkea tuota erittäin kovasti ja vielä tuhat asiaa lisääkin, mutta ei vain aika ja voimat riitä. Ja oikeasti siihen kolkutukseenkin "turtuu", alkaa ehkä olla itselleenkin vähän armollisempi.

Onneksi alkaa maaliskuu ja tällä hetkellä näyttäisi, että ilmakin hieman lämpenee. Alkuvuosi on ollut rankka; työ ja työmatkailu ovat vieneet liikaa aikaa ja voimia. Joten ystävät, perhe, sukulaiset, yrittäkää ymmärtää - olen ollut aika ajoin liian "kirpeä" ja etäinen. Mutta yritän taas kerran parantaa tapani... ja olla ehkä hieman enemmän läsnä, lempeämpi ja sokerisempi ;)

p.s. 40 tuli täyteen ja kyllä, kriisiä on pukannut tästäkin... mutta siitä enemmän toiste

Siitä mistä nyt puhutaan

Kevättä toitotetaan joka paikassa. Ja ihanasta alati lisääntyvästä valosta, joka paljastaa ne ikkunat, jotka piti pestä jo viime vuonna. Siivousvinkit ja keväisen garderobin uudistaminen ovat myös lehtien va
kiotuotosta.
En myönnä ahdistuvani, mutta eikö vähempikin riittäisi? Olo on todella kuin vanhalla hinaajalla, joka kaipaisi pintakunnostusta, mutta merelle silti tekee mieli...


Hyvää pääsiäistä kaikille! ;)

Helmikuu!

Ja aurinko ilmestyi taivaalle! Valo piristää ja pistää suunnittelemaan taas (!) kaikkea uutta kuten virkkaus- ja kutomisjuttuja, kaappien siivoamista, turhien vaatteiden ja tavaroiden myymistä kirppiksellä jne. Tiedän, että jotkut ahdistuvat keväästä ja onhan se välillä sitäkin, varsinkin joinakin päivinä, kun itse näyttää varsin valjulta. Pääosin kuitenkin tunnen iloa ja virkeyttä, kun valo lisääntyy!
Odotan kesää myös itsekkäistä syistä: kuopusta ei enää tarvitse imettää silloin! Voin pukea sellaiset vaatteet kuin haluan, eikä tarvitse miettiä, miten ne saa auki!