Riittävää

Viime aikoina raha on ollut vähissä, joten on ollut pakko priorisoida ostoksia eli ostaa lähinnä vain ruokaa lähikaupasta. Onneksi lapset eivät ole juurikaan tarvinneet uusia vaatteita, vanhat vielä riittäneet ja esikoiselle olin jo viime talven alennusmyynnistä ostanut hyvät syys-/talvikengät riittävällä kasvuvaralla :)
En siis aio esitellä lastemme talvivaatteita, koska kuopuksella ne ovat esikoisen vanhoja ja esikoisella sitä viimetalven jo vähän kulunutta kamaa.

Perjantaina piipahdin kaupunkimme ostoskeskuksessa ja "ostospaasto" oli näköjään tehnyt sen, että kaikki tavarat ällöttivät ("mitä tuollakin oikeasti tekee?", "en tarvitse!") Hyvä näin, eiköhän tää taas muutu, kun palkkaa alkaa tulla...

Luen muuten juuri Paulo Coelhon kirjaa Voittaja on yksin, jossa ruoditaan niiden julkisuutta ja mainetta haluavien ja sitä jo omaavien elämää, ja miten mikään ei kuitenkaan kenellekään riitä. Kaikki haluavat lisää.
Ja siitä tuli mieleen Elviiran Mikään ei riitä -biisi

Ennen lunta

Viikonloppuna oli aurinkoista, joten ulkoilimme metsässä ja leikkipaikalla. Kuopus paineli metsässä kovaa vauhtia, eikä olisi halunnut pois ollenkaan.

Tämä on harvinainen kuva hymyilevästä kuopuksesta keinussa, koska yleensä hän ei pidä keinumisesta ja haluaa heti pois. Kummitäti T:lta saatu lämmin kypärämyssy on ollut kovassa käytössä; pitäisi vain keksiä jotain nättiä tuon mainostekstin peitoksi. Ehdotuksia?


Välillä veljekset halailevat ja pussailevat toisiaan kovasti - onneksi niinkin, kyllä ne sitten jaksavat kinastella ja tapellakin.

Sisällä myrskypäivänä

Esikoinen on kotona, koska on hieman flunssainen. Halusi tosin siivota ja pyyhkiä pölyjä, joten en oikein tiedä tuosta sairaudesta... Istui myös vessassa lukkojen takana ja kiroili kovaäänisesti kuiskaten kaikki suosituimmat kirosanat.
Kuopus taas harjoittelee "kiltimpiä" sanoja - tunkee pienen sormensa minun (!) sieraimeeni ja sanoo: NE-NÄ.

Töitä on taas tullut lisää (onneksi), mutta olen myös huomannut, että pitemmän päälle minusta ei ole yksityisyrittäjäksi. Työyhteisön puute on suurin miinus, mutta myös se, että töitä joutuu tekemään myös "vapaa-ajalla". Suunnittelu ja kaikki paperi- ja puhelintyöt tulevat varsinaisen työn lisäksi. Joten terveisiä vain työkaverit, vuoden päästä ihan varmasti nähdään, jos ei jotain erityisen hyvää ilmaannu tilalle ;)

Loppuun käsitöitä: purosta tehdyt rannekkeet. Tekeillä huopasesta kori, kuvia laitan kunhan valmistuu.