Kirja kertoi, että ihmiset ovat niin onnellisia kuin päättävät olla. Täytyy sopeutua kaikkeen siihen mitä on eikä kaikkeen mitä haluaa. Hoitaa ruumistaan, vahvistaa mieltään ja yrittää oppia hyödyllisiä asioita. On helpompi olla onnellinen, kun on kohtelias ja valmis kiittämään eikä arvostele, moiti tai oikaise muita. On hyvä opetella elämään tätä päivää (noudattaen mielellään säännöllisyyttä, koska silloin välttyy kahdelta vaivalta, kiireeltä ja neuvottomuudelta). Ja kannattaa etenkin ajatella ja toimia iloisesti niin tulee iloiseksi.
Kritiikin aiheuttamalta ylimääräiseltä huolelta voi muuten välttyä, kun muistaa ettei kukaan potki kuollutta koiraa. Hm, epämiellyttävä lause, mutta ajatus taustalla varmaankin totta. Ihan loistava kirja!
Erityisen kiinnostunut olin luvusta Kuinka perheenemäntä voi välttää väsymystä ja säilyä nuoren näköisenä, ja sen ensimmäinen ohje oli “käyttäkää muistiinpanokirjaa johon keräätte inspiroivaa luettavaa”. Niin. On sitä ennenkin osattu inspiraatiokirjoja väsätä. "
Kyllä. Myönnän, että olen usein äkäinen ja varsin negatiivisesti ajatteleva ihminen. Eniten siitä kärsivät mieheni ja lapseni ja myös minä itse. Olen syytellyt hormoneja ja väsymystä, mutta oikeasti... olisiko kyse asenteesta? Olenkin ottanut esikuvakseni erään ystäväni, joka vaikuttaa aina olevan positiivinen (ei kuitenkaan sellaisella rasittavalla tavalla...) ja jakaa hyvää mieltä muillekin. Siispä YRITÄN olla edes vähän parempi ihminen tällä saralla.
Mummin viimeksi tekemät sukat ja lapaset kuopukselle
Kuopus liikkuu jo kovasti - ryömii, konttaa, nousee seisomaan ja yrittää kävellä tukeutuen tuoleihin yms. Sivutuotteena on jatkuva kupsahtelu ja pään kopsauttelu (kauhea ääni, kun pää osuu kovaan laminaattilattiaan). Siispä oli ostettava nolo kypärä, johon lapsikaan ei ole järin ihastunut. Kypärä myös laittaa korvat "hauskasti" höröön. Mies sanoikin, että hänen tekee pahaa katsoa, kun lapsen korvat "pilataan" (no, ei kai ne sellaisiksi jää... vai?)
