Kesäpiha

Mielessäni olen hurrannut koko viikon, kun Miehellä on draivi vihdoin päällä ja pihallamme on nousemassa VARASTO! Olemme ainakin kaksi vuotta keskustelleet aiheesta, katselleet ja etsineet "täydellistä" pihavarastoa löytämättä sitä. Tai oikeastaan Mies (horoskooppimerkki neitsyt...) ei ole kelpuuttanut yhtäkään valmismallia ja vakuutti minut lopulta, että hän itse rakentaa parhaan mahdollisen. Ok, uskoin ja uskon siihen edelleen. Odotan jo aikaa, jolloin ulkovarastoon kuuluvat rojut saadaan nurkista pois ja ehkä myös ne kaikki sadat kattotiilit pihalta... Kuvassa nuorin apumiehistä miltei tulevan varaston kohdalla. Valitettavasti vanha sireeni jouduttiin kaatamaan varaston tieltä, mutta yritän pienen osan kaivaa maasta juurineen ja istuttaa toisaalle.
Minulla kesä kuluukin arkisin pääasiassa töissä. En oikein ehdi tännekään kirjoittelemaan enkä muista edes, koska otin kuvia mistään. Lomalle pääsen elokuussa ja sitten suuntaammekin jo Utöseen. Hieman jo jännittää.

Tämän päivän totuuksia

- Kahden lapsen ja äidin sairastama mahatauti vie voimat - eniten vielä siltä äidiltä
- Mahatauti pistää aivojen toiminnan alimmalle teholle - siltä äidiltä, joka unohtaa kauppaan mennessään lompakon kotiin ja sitten lompakon haun jälkeen, jättää ne KAIKKIEN odottamat viinirypäleet kassalle
- Pyykkien kuivumaan ripustaminen on liian voimia vievää puuhaa - jätetään ne miehelle
- Jäätelö maistuu tosi pahalta mahataudin jälkeen - mutta ei sitä silti kesken voi jättää
- Pitäiskö vielä hakea ne viinirypäleet? Äh...

Pöllönä

Olo on ollut jo pidempään kuin tuolla ihmettelevällä, suurisilmäisellä pöllöllä tuossa vieressä. Paljon mielessä, varsinkin tulevaa muuttoa koskien, ja kaikki ajatukset on sekaisin ja asiat on suunnittelematta.
Esikoinen pääsee onneksi eskariin saaressa, joten se on nyt "järjestyksessä".
Tavallaan teen kuitenkin koko ajan ajatustyötä ja yritän listata tehtäviä asioita (lista kasvaa joka päivä ja paisuu ja paisuu...); mistä etsiä sänkyjä, tuoleja, astioita, joista ei tarvitsisi maksaa juuri mitään, mitä "oikeasti" saaressa tarvitsee, kissojen sijoitus, oman talon vuokralaiset jne.
Ja kuitenkin nyt täytyy hoitaa tämä arki täällä ja nyt. Silmät renkaina.

Mennään

Päätös tehty: lähdemme saareen vuodeksi. Miehen työt ym. tärkeät asiat ovat selvinneet, joten mikään ei estä meitä lähtemästä. En sano "muuttaa", koska koen, että koti meillä on täällä ja me "vain käymme" saaressa. Mutta voihan se jossain vaiheessa alkaa tuntua toiseltakin.

Oma pieni piipahdukseni työelämään vaihtuu taas hoitovapaaksi, mutta nyt onkin viimeinen mahdollisuus. Vuoden päästä kuopus on jo 3! Viikonloppuna vietimme synttäreitä ja Kuopus nautti lahjoista (autovoittoisia) sekä musiikista ja tanssimisesta! Ihanaa oli!

Hämärän peitossa

Olen varmistelija, suunnittelija, kaiken hallussa pitelijä, joten muutokset, epävarmuus yms. ovat minulle erittäin vaikeita. Tai ainakin silloin, kun muutoksiin sisältyy paljon epävarmuutta, johon en itse voi vaikuttaa. Määräilijä, voisi siis lisätä ensimmäisen lauseen listaan. Opettelen siis sietämään epämääräistä oloa ja sitä etten päätä ja määrää "kaikesta" ja että pikkutarkkaa suunnitelmaa tulevasta ei ole. Aika pelottavaa, vai mitä? Ja toisaalta niin jännittävää!

Saari

Viime viikon lomailimme Utön saarella. Mies oli aivan onnessaan, hymyili paljon ja oli ilmeisen innostunut. Minä olin varautuneempi, mutta toisaalta saaren rauha otti jotenkin syleilyynsä ja olo oli varsin leppoinen. Ulkoilimme ja olimme. Siinä aktiviteetit. No, kaupassa tietysti kävimme ja kirjastoon tutustuimme (auki 1,5 h, kerran viikossa). Pari sanaa tuli vaihdettua paikallisten kanssa raitilla, mutta monesti siellä kuljeskellessamme emme nähneet ketään.
Mitenköhän Miehen haaveen käy - vietämmekö vuoden saaressa? Se jää nähtäväksi, jatkoa seuraa...

Hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa...

Ihmeteltäviä asioita riittää:

- Miksi jotkut miehet istuvat junassa jalat erittäin levällään? Ovatko heidän sukukalleutensa erittäin isokokoiset vai tarvitsevatko ne jotenkin runsaasti "ilmaa"? Pitäisikö niille varata oma paikka?

- Kehittyykö joillekin oma sisäinen maailma, jossa ei ole sijaa häpeäntunteelle ja jota muiden olemassaolo ei häiritse lainkaan: esim. julkisissa liikennevälineissä puhelimeen voi puhua omista vankilatuomioista ja rötöksistä, selostaa puolisolle tarkasti aamun kulku minuutilleen; miten aamutoimet lapsen kanssa menivät pieleen dinosaurus-leikkien vuoksi ja miksi tämän takia he myöhästyivät päiväkodista ja miksi tämän takia tuli ajettua se kolarikin, ja milloin olisi hyvä hetki kastroida koira ("kato kyllä se jo tajuu, mitä on ku pääsee pukille").

- Eikö ne kangastennarit ole aina märät näillä keleillä?

- Lumi (ei tarvinne selittää...)

- Ihmisten uskomaton avuliaisuus ja miten pienestä toisen ilahduttaminen voi joskus olla kiinni

- Ihmis- ja eläinlapsien valloittavuus <3

Kaikkiin kysymyksiin en edes halua saada vastausta, mutta jos joku haluaa asioita minulle avata/ selventää, olkaa hyvä :) Mutta eikö maailmassa olekin paljon ihmeteltävää? Mitä sinä ihmettelit tänään?