Saari

Viime viikon lomailimme Utön saarella. Mies oli aivan onnessaan, hymyili paljon ja oli ilmeisen innostunut. Minä olin varautuneempi, mutta toisaalta saaren rauha otti jotenkin syleilyynsä ja olo oli varsin leppoinen. Ulkoilimme ja olimme. Siinä aktiviteetit. No, kaupassa tietysti kävimme ja kirjastoon tutustuimme (auki 1,5 h, kerran viikossa). Pari sanaa tuli vaihdettua paikallisten kanssa raitilla, mutta monesti siellä kuljeskellessamme emme nähneet ketään.
Mitenköhän Miehen haaveen käy - vietämmekö vuoden saaressa? Se jää nähtäväksi, jatkoa seuraa...

Hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa...

Ihmeteltäviä asioita riittää:

- Miksi jotkut miehet istuvat junassa jalat erittäin levällään? Ovatko heidän sukukalleutensa erittäin isokokoiset vai tarvitsevatko ne jotenkin runsaasti "ilmaa"? Pitäisikö niille varata oma paikka?

- Kehittyykö joillekin oma sisäinen maailma, jossa ei ole sijaa häpeäntunteelle ja jota muiden olemassaolo ei häiritse lainkaan: esim. julkisissa liikennevälineissä puhelimeen voi puhua omista vankilatuomioista ja rötöksistä, selostaa puolisolle tarkasti aamun kulku minuutilleen; miten aamutoimet lapsen kanssa menivät pieleen dinosaurus-leikkien vuoksi ja miksi tämän takia he myöhästyivät päiväkodista ja miksi tämän takia tuli ajettua se kolarikin, ja milloin olisi hyvä hetki kastroida koira ("kato kyllä se jo tajuu, mitä on ku pääsee pukille").

- Eikö ne kangastennarit ole aina märät näillä keleillä?

- Lumi (ei tarvinne selittää...)

- Ihmisten uskomaton avuliaisuus ja miten pienestä toisen ilahduttaminen voi joskus olla kiinni

- Ihmis- ja eläinlapsien valloittavuus <3

Kaikkiin kysymyksiin en edes halua saada vastausta, mutta jos joku haluaa asioita minulle avata/ selventää, olkaa hyvä :) Mutta eikö maailmassa olekin paljon ihmeteltävää? Mitä sinä ihmettelit tänään?