Rauhaisa ja mukava joulu takana!
Riisipuuroa, kalaa, peruna- ja bataattilaatikkoa (anopin tekemiä, nam) ja tietysti suklaata ja pipareita mässytetty ihan riittävästi. Lapset iloisia lahjoistaan (tai ainakin esikoinen, kuopus ei ihan ymmärrä juttua vielä, vaikka leluistaan pitääkin).
Esikoinen sai pukilta kyllä ihan yllätyslahjan - kameran! Ja onkin sitten kuvannut ahkerasti ja kaikkea! Kuvat ovat olleet minusta hyviä ja niissä on ollut kivasti erilainen perspektiivi ja tunnelma kuin aikuisten ottamissa. Aikuisetkaan eivät jäykistele yhtään, kun 5-vuotias kuvaa, joten ilmeet ja asennot ovat rentoja ja aitoja.
Enää viikko kotielämää ja sitten alkaa meikäläisen työvaihe. Katsotaan, miten saamme arjen pyörimään miehen kanssa, kun osat vaihtuvat. Odotan mielenkiinnolla :)
Kuvat ottanut: Esikoinen
maanantai 28. joulukuuta 2009
keskiviikko 23. joulukuuta 2009
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
Suhteellista
Kun oikein suututtaa ja ahdistaa kodin sotkut eikä oikein aika tai voimat riitä aloittamaan putsausta, olen keksinyt hyvän "selviytymiskeinon"ajatustasolla:
kun olen kuollut, haluanko että lähimmäiseni sanovat minun olleen erittäin siisti ihminen, vaikkakin vähän kireä ja äkäinen VAI haluanko, että he sanovat, että minulla oli aikaa olla lasteni kanssa ja olin hyväntuulinen ja muita ajatteleva.
Pyrin jälkimmäiseen :) (toivoen, että en kuitenkaan heitä veiviäni piiitkäään aikaan)
Joulustressiä tai -kiirettä en tänä vuonna vielä ole saanut aikaan, vaikka vielähän tässä ehtii...
Lahjat on tosin pääosin hankittu (lähinnä lapsille), kortit lähetetty, yksi paketti odottaa postitusta huomenissa samoin päiväkodin "tätien" kuohuviinien vienti. Siinäpä ne. Jouluruoista tärkein on meillä kala, joten sen aika on vasta ensi viikolla.
Olenko jotain unohtanut vai miten tää tuntuu näin helpolta?
kun olen kuollut, haluanko että lähimmäiseni sanovat minun olleen erittäin siisti ihminen, vaikkakin vähän kireä ja äkäinen VAI haluanko, että he sanovat, että minulla oli aikaa olla lasteni kanssa ja olin hyväntuulinen ja muita ajatteleva.
Pyrin jälkimmäiseen :) (toivoen, että en kuitenkaan heitä veiviäni piiitkäään aikaan)
Joulustressiä tai -kiirettä en tänä vuonna vielä ole saanut aikaan, vaikka vielähän tässä ehtii...
Lahjat on tosin pääosin hankittu (lähinnä lapsille), kortit lähetetty, yksi paketti odottaa postitusta huomenissa samoin päiväkodin "tätien" kuohuviinien vienti. Siinäpä ne. Jouluruoista tärkein on meillä kala, joten sen aika on vasta ensi viikolla.
Olenko jotain unohtanut vai miten tää tuntuu näin helpolta?
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
Lyhyesti
Viritelty jouluvaloja sisälle torjumaan pimeyttä ja antamaan tunnelmaa.
Vietetty esikoisen päiväkodin joulujuhlaa, jossa lapset esittivät hienoja juttuja.
Tehty joululahjoja ja -kortteja ilman paniikkia ja pakkoa.
Ihmetelty lasten jokailtaista riehumisen tarvetta (johon aina sisältyvät myös pomppuponi, päällä istuttava paloauto ja jonkinasteiset muksahdukset ja kopsut).
Vietetty esikoisen päiväkodin joulujuhlaa, jossa lapset esittivät hienoja juttuja.
Tehty joululahjoja ja -kortteja ilman paniikkia ja pakkoa.
Ihmetelty lasten jokailtaista riehumisen tarvetta (johon aina sisältyvät myös pomppuponi, päällä istuttava paloauto ja jonkinasteiset muksahdukset ja kopsut).
tiistai 1. joulukuuta 2009
Joulukuuta
Pimeää ja vesisadetta ulkona, mutta sisällä kynttilät palavat ja piparit maistuvat! Esikoisella ollut parempi päivä, varsinkin kun aamulla sai avata lego-kalenterin ekan luukun ja sieltä tuli itse merirosvokapteeni Punaparta. Kuopus sai tontun yllätyspussista pienen koiran, jota hän sitten piilotteli minun puseroni sisään (?)
Yritin myös ottaa pojista jonkinlaista jouluisaa kuvaa kummeille yms. lähetetettäväksi, mutta ensinnäkin valon vähyyden takia kuvista tulee tylsiä ja toiseksi herrojen paikoillaan pysyminen on aika haasteellista. Siispä luovutin... tällä erää (valoisaa hetkeä tai langon hyvää kameraa odotellessa). Tässä paras otos kaikista surkeista:
Yritin myös ottaa pojista jonkinlaista jouluisaa kuvaa kummeille yms. lähetetettäväksi, mutta ensinnäkin valon vähyyden takia kuvista tulee tylsiä ja toiseksi herrojen paikoillaan pysyminen on aika haasteellista. Siispä luovutin... tällä erää (valoisaa hetkeä tai langon hyvää kameraa odotellessa). Tässä paras otos kaikista surkeista:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)