Tuppisuu

Olen hiljaista sorttia. Suuremmassa seurueessa minun on usein vaikea saada suutani auki. Ja tämä harmittaa minua välillä.
Jutustelukin on vaikeaa, se sellainen, kun yritetään jutella niitä näitä jonkun puolitutun tai tuntemattoman kanssa.

Lasten myötä olen hieman "vapautunut", mutta olen kai kuitenkin vähän erakko ja koen, ettei kukaan jaksa kiinnostua ja kuunnella juttujani. Tai sitten pääni on oikeasti aivan tyhjä. Ei vain tule mitään mieleen. Tätä on sattunut viimeaikoina, kun olen tavannut muiden lasten vanhempia leikkipuistoissa tms. Aina voi tietysti puhua lapsista, mutta mitä heistäkään nyt aina jauhamaan...

Järjestääkö joku kepeän keskustelun -kursseja tyhjäpäisille? Oikeasti, en kuitenkaan osallistuisi.

Kevätflunssaa

Kaappi ja muutkin tavarat ovat odotelleet rauhassa siirtymistä, koska olemme sairastelleet. Kuopus on yskinyt öisin, joten omat yöuneni ovat olleet vähän heikot. Mutta taidamme olla jo tervehtymässä ja sairastellessa sai suunniteltua hyvin, kun ei muutakaan jaksanut touhuta. Toivottavasti saan toteutukseen asti pari taulun ja koukkujen kiinnitystä. Ja kevätsiivousta, sitä jota aina haluaisi lykätä...

Kaapin paikka

Tai oikeastaan sohvan. Siitä tuli eräänä iltana konflikti, koska Mies halusi heti kokeilla uutta paikkaa sohvalle ja minä halusin kypsytellä asiaa ("Ei! Se on hölmön näköinen!). Samantien Mies olisi siirtänyt tv-kaapinkin, mutta koska kieltäydyin avustamasta, hän joutui luopumaan hommasta (kaappi painaa melkoisesti).
Tämä sisustusinto sai minut aivan suunniltaan! Miksi täysin hyvää ja toimivaa järjestystä pitää muuttaa? Ja illalla lasten iltahommien aikaan? Olin raivoissani.
Aamulla sohva näytti yhtä hassulta kuin illallakin, mutta enää se ei raivostuttanut minua. Okei. Ehkä ylireagoin. Sohvan ja kaapinkin paikkaa voi muuttaa. MUTTA: se on tehtävä hallitusti, suunnitelmallisesti. Koska muutoin se sekoittaa sisäisen järjestykseni.
Pääsimme kompromissiin tai ainakin välirauhaan. Jatkamme huonekalujen siirtelyä viikonloppuna yhdessä ja ehkä hieman harkitummin...

Liikaa tavaraa

Yksi lasikannu meni tänään vahingossa rikki, mutta olin oikeastaan tyytyväinen, että kaappiin tuli lisää tilaa. Samalla aloin keräilemään erilleen yksinäisiä kuppeja, joita emme käytä lainkaan. Kuka ne haluaisi?
Vaatekaappia vaivaa sama pulma. Sinne on ahtautunut vaatteita, joita ei käytetä, koska esim. niihin ei omistajansa enää mahdu.
Jossain lehdessä oli juttu ns. Swap-kutsuista, joissa jokainen tuo vaatetta/tavaraa, jota ei tarvitse. Kutsuilta saa ottaa mukaansa, mitä haluaa ja tarvitsee ilmaiseksi. Ajatus tuntuu kivalta!
Ehkä toisen roska voisi olla toiselle tarpeellinen.
Kutsuille tulijoita? Paikka: meillä.

Mummopermiksen aika?

Olen keski-ikäinen. Ja se on järkyttävää, koska en tunne olevani sellainen. Tai no, ehkä vähän. Varsinkin silloin, kun näkee teinejä läheisen yläasteen pihassa tai metsikössä tupakilla. Silloin tulee mieleen, että voisin olla noidenkin äiti...

Kampaajalla käydessäni minulle nykyään useimmiten leikataan aina samanlainen, tylsä polkkatukka ellen erityisesti vie mukanani kuvaa jostakin repäisevämmästä kampauksesta. Näkevätkö ihmiset minut siis tylsänä ja perinteisenä, "klassisuutta" etsivänä naisena? APUA! Haluan olla hauska, cool ja vähän rock, vaikka olisinkin keski-iässä! Ehkä minun pitää sitkeästi viedä niitä kuvia kampaajalle...

Ja oikeasti tämä ikä tuntuu hyvältä. Enää ei ole tarvetta koheltaa ja säntäillä. Ja tietää, mitä tahtoo ja mihin pystyy. Ja se on jo paljon!

Myssyjä ja muuta

Laitan tähän kaksi kuvaa kutomistani myssyistä. Sininen on puuvillaisesta Samos-langasta ja koriste hahtuvavillalangasta.
Vihreä on 7-veljestä langasta, ja siitä tuli edellistä pienempi samoilla silmukkamäärillä, joten myssyä esittelee esikoinen. Myssy taitaa olla minulle liian päätä myötäilevä.












Löysin tämän samettijakun kirpparilta ja se maksoi vain 1,5 euroa! Poistin vain kirjailuista kimaltavat paljetit ja sain hyvän kevätvaatteen. Kutomani kapea huivikin sopi sattumalta väritykseen.


Tänään olen ollut hieman kipeä, mutta jotenkin tekemisen tarve on silti iskenyt lepäilyn lomassa. Virkkasin Huopanen-langasta perhosen, joka pitäisi vielä pesukoneessa huovuttaa (ohje oli jossain vanhassa Suuri Käsityö-lehdessä).

Moppi vai myssy?

Kevätvalo on valloittava, mutta se myös paljastaa raa'asti kaikki siivousta kaipaavat kohteet... Minä tosin olen keskittynyt kutomiseen: tein kapean, liurun kevätkaulaliinan ja nyt syntyy pipo, joka on kyllä aivan talvinen. Kädet vain kaipasivat tekemistä, joten havunvihreä 7-veikka sai luvan alkaa muotoutua myssyksi.
Muutoin huomenna menen pitkästä aikaa "työhommiin" eli esittäytymään paikallisille kollegoille, josko yhteistyötä syntyisi tällaisen freelancerin kanssa. Hieman jännittää, mutta toisaalta olen innoissani, kun pääsen tapaamaan muita saman alan ihmisiä. Ja aikuiseen seuraan... ;)