Itselliseksi

Imetys on nyt sitten ohitse - loppu. Tuntuu hyvältä, että kehoni on nyt vain omani, vaikka rinnat vielä eivät ole aivan samaa mieltä (lypsylle olen joutunut aika ajoin).
Vieroitus meni lopulta aika kivuttomasti, ei suuria huutoja eikä pahoja uniongelmia. Hieman on enemmän kuopus kiinni minussa ja itkenyt perääni lähtiessäni esim. jumppaan, mutta muuten näyttää sopeutuneen isoksi pojaksi.
Esikoisen ollessa samanikäinen olin palannut työelämään ja äitini hoiti poikaa kotonamme. Oma aika tuntui silloin mahtavalta (siis työmatkat ja -aika...) Olin minä ja saatoin keskustella aikuisten kanssa ilman, että joku vaatii vieressä huomiota tai haluaa lautaseltani ruokaa. Kuopuksen kanssa olen ajatellut olla vielä reilun vuoden kotona. Katsotaan, miten rahatilanne ja pää kestävät...

Kierrätyskekkerit

Eilen vietimme meillä muutaman ystävän kanssa kierrätyskekkereitä. Nähtävästi alkuperäisidea on lähtöisin Amerikoista "Swap parties" - nimikkeellä. Itse luin niistä jostain naistenlehdestä jo viime vuonna ja ajatus jäi kytemään.
Tarkoitus on siis luopua tarpeettomista vaatteista tai tavaroista ja mahdollisesti saada itselleen jotain tarpeellista ja mukavaa. Ilmaiseksi.

Mielestäni meillä tavara kiersi hyvin ja jokainen sai jotain mieleistä matkaansa. Minä löysin mm. ihanan tunikan ja paidan ja esikoinen sai pikkuautoja ja nuken syöttötuolin, turvakaukalon sekä hoitopöydän/ammeen (yllättäen ne alkoivat vedota häneen kovasti ja nalle on nyt saanut hellää ja vauhdikastakin hoitoa).
Kuopukselle sain suloisen hatun, jota hän piti mielellään päässä sisälläkin. Tänä aamuna tosin huomasin, että hän kävi sitä hieromassa kissanpissa-astiaankin, joten hattu on nyt hetken pois käytöstä...

Kiitos kävijöille ja otetaan joskus uusiksi!

Siivousintoa osa 2.

Edellisestä postauksesta ehkä joku saattoi saada sellaisen käsityksen, että pidän siivoamisesta ja yhdessä täällä putsailemme iloisina vihellellen paikkoja. Noh. Väärin meni (tutummat taitavat totuuden tietää...)
Pöly, kissankarvat, hiekka yms. vaeltavat kyllä iloisina kodissamme. Minä taas joko seuraan niitä lamantuneena tai kehitän raivon, jonka avulla saan aloitettua siivouksen; yleensä viimeisen pakon edessä eli joko törkytaso on vaarallisen korkealla tai vieraita on tulossa.

Siivouksen palkitsevuus on tietysti mukavaa. Harmi vain, että tällä hetkellä niitä tuloksia voi ihailla maksimissaan noin puoli tuntia. Sen jälkeen lelupaljous ja kaikki töhnä laskeutuvat taas lattioille.
Opettelen olemaan armelias itselleni ja perheelleni. Tämä on meidän koti ja täällä eletään näin, vaikka välillä kaaos vähän ahdistaakin (minua kai eniten).
Tervetuloa kuitenkin kaikki vieraat myös yllätyskyläilijät!

Siivousintoa

Meidän pojat tykkäävät siivota. Esikoinen pitää erityisesti pölyjen pyyhkimisestä tai oikeastaan vaan pyyhkimisestä. Siivousliinaa heilutellaan missä vaan.
Kuopus taas on ihastunut kaikkiin harjoihin, hän kuljettelee niitä ympäri taloa ja välillä harjaa lattiaa sopivaksi katsomastaan kohdasta (joskus se vain on sattunut olemaan wc-harja, mikä ei tietysti minua ole niin miellyttänyt). Imurikin on suosittu, mutta kuopus pitää siitä vain hiljaisena. Imurin huristessa hän haluaa seurata uhkaavaa tilannetta sylistä käsin.
Yritän nauttia tästä niin kauan kuin tätä kestää; olen kuullut, että siivousinto loppuu viimeistään murroiässä...

Hän

Hän oksensi sängyllemme kaksi öklökasaa, joista toisen kruunasi punainen kumirenksu (niitä kuuluu etsiä ja syödä).
Hän piti parin tunnin tuumaustauon, jonka jälkeen hän huomasi typerän repun keskellä lattiaa (eihän se siihen kuulu!). Siispä hän kyykistyi repun päälle ja lorotti siihen keltaisen lammikon.
Hän ihmetteli kovasti, miksi näistä tapahtumista huudettiin niin kovasti Hänelle!

Ihana päivä

Eilen sain kahvin sänkyyn (ei siis kaatunut sänkyyn), kauniin itsetehdyn kortin, pyöräretken perheen kanssa ja ihania hymyjä rakkailta pojilta. Kiitos!

Maan päällä paikka yksi on...

Paikallisessa ilmaisjakelulehdessämme on kehittynyt mielenkiintoinen keskustelu. Siinä toiset kotiäidit haukkuvat erästä äitiä huonoksi, kun tämä haluaa pitää esikoisellaan päivähoitopaikan, vaikka on kotona vauvan kanssa. Ja päivähoidon henkilökuntakin painostaa tuota äitiä ottamaan lapsensa kotihoitoon, jotta hoitopaikka vapautuisi sitä "tarvitsevalle". Että taas tätä...

Miten voi olla, että jotkut naiset aina jaksavat arvostella ja haukkua muita äitejä, jotka eivät ole tehneet samoja valintoja ja ratkaisuja kuin he itse. Ja miksi pitää tykittää tuolla kaikkein kamalimmalla tuomiolla: "Olet huono äiti, kun et hoida itse lastasi." Yleisönosastokirjoituksessa oli vielä kommentoitu: " Miksi sitten hankit toisen lapsen, jos et jaksa kahta hoitaa." Hoh hoijaa.

Meidän esikoinen 5v. on kolmena päivänä puoli päivää päiväkodissa, ja se on ollut meidän perheessä hyvä ratkaisu. Olemme muina päivinä käyneet perhekerhossa ja liikunta-temppuradalla, mutta kaikkialla lapset ovat olleet nuorempia kuin meidän esikko, joka ei siis ole kaveria löytänyt näistä paikoista ja on myös pitkästynyt. En ole enää viitsinyt väkisin raahata lasta näihin paikkoihin. Päiväkodissa taas on tutut kaverit ja toimintaa, joka sopii heidän ikäisilleen. Myös leikit sujuvat näiden vanhojen kavereiden kanssa mukavasti.

Olenko siis huono äiti? Ehkä jonkun mielestä. Mutta enpä välitä siitä, koska tiedän, että tämä on meille paras valinta.